BURLINGON / WASHINGTON Cooper Hayes vetää innokkaasti makuuhuoneensa kaapista esiin yhden yli kymmenestä aseestaan, rynnäkkökiväärin.
– Tervetuloa Amerikkaan! Amerikka on hullu, hän nauraa.
27-vuotias pitkätukkainen Hayes pitää äijämäisistä asioista. Pihassa hänellä on iso Toyota Tacoma -lava-auto, jolla on hyvä ajella ammuskelemaan.
Vermontin vuoristotiet ovat kauheassa kunnossa aina kelirikon aikaan, hän selittää. Silloin hän heittää auton lavalle myös motocross-pyörän.
– Tässä on aika siisti Glock… Hayes näyttää yhtä pistooleistaan.
Hayesia luulisi ensinäkemältä tyypilliseksi Donald Trumpin äänestäjäksi, jonka mielestä demokraatit ovat hylänneet syrjäseutujen nuoret miehet ja vieraantuneet heidän elämäntavastaan.
Hayesilla riittääkin purnattavaa demokraateista, mutta Trumpia hän suorastaan vihaa. Republikaania hänestä ei tule.
– Häpeän maamme puolesta, Hayes sanoo presidentistä.
Hayes kasvoi konservatiivisella alueella Ohiossa. Heti täysi-ikäisenä hän halusi muuttaa pois liberaalimmalle seudulle, mutta ei kuitenkaan suurkaupunkiin.
Hän päätyi 40 000 asukkaan Burlingtonin kaupunkiin luonnonkauniiseen Vermontin osavaltioon.
Tämä tuntui ainoalta paikalta, jonne hänen kaltaisensa aseita rakastava liberaali mies mahtuisi. Töitä hän löysi pienestä lakifirmasta.
– Tiesin heti, että en halua lähteä täältä koskaan.
Yhdysvaltojen koillisosassa lähellä Kanadan rajaa sijaitseva Vermont on ollut aina outo lintu, hieman kuin pohjoisen vastine Texasille.
Yhdysvaltojen itsenäisyyssodan aikaan Vermont julistautui omaksi valtiokseen vuonna 1777. Se suostui liittymään Yhdysvaltoihin vuonna 1791, kun se onnistui neuvottelemaan itselleen oman osavaltion aseman.
Vermont on ollut hengeltään aina liberaali, mutta myös omapäinen alue. Sitä kuvastaa osavaltion tunnetuin poliitikko senaattori Bernie Sanders, joka ei ole koskaan liittynyt virallisesti demokraattiseen puolueeseen, vaikka on hakenut puolueen presidenttiehdokkaaksi kahdesti.
Hayes sanoo, että demokraatit olivat ennen puolue, johon mahtui sisälle kaikenlaista väkeä. Hän ihmettelee, miksi puolue lähestulkoon pyristelee karkuun hänen kaltaisistaan miehistä.
– Nykyään kaikki erimielisyydet puolueessa tulkitaan hyökkäyksiksi, eikä keskusteluksi, hän sanoo.
Hayes kokee, että nykyään jokaisen demokraatin pitäisi olla jatkuvasti ajan tasalla jokaisesta viimeisimmästä suurkaupunkien väen ajatuksesta. Jos ei ole täysin samaa mieltä, ei kuulu joukkoon.
Hayes uskoo, että sen vuoksi demokraattien kannatus on jumahtanut alle 40 prosentiin.
Cooper Hayes kertoo videolla, miksi demokraattien viesti ei uppoa nuoriin äänestäjiin:
Pääkaupungissa Washingtonissa muutaman korttelin päässä Valkoisesta talosta löytyy Third Way -ajatushautomon tilat ja demokraattien piirissä vaikutusvaltaisen poliittisen konsultin Jim Kesslerin työhuone.
Kessler sanoo, että Hayesin kuvailema tunnelma holhoavasta puolue-eliitistä pitää paikkaansa. Demokraattien puhetavasta on tullut käsikirjoitettua ja teennäistä.
Kesslerin perustama Third Way yrittää viedä demokraatteja kohti poliittista keskustaa.
Hän syyttääkin demokraattien vaikeuksista puolueen vasemmistosiipeä. Kesslerin mielestä siipi on onnistunut tukahduttamaan puolueen keskustelukulttuurin.
– Äänestäjät eivät usko demokraattien edustavan kansan valtavirtaa, Kessler sanoo.
Kessler uskoo, että demokraatit valitsevat seuraaviin presidentinvaaleihin puolueen oikeaa laitaa edustavan ehdokkaan.
Kaavailtu strategia on samankaltainen kuin 1990-luvulla, kun Ronald Reaganin johtaman republikaanien valtakauden jälkeen demokraatit voittivat jälleen vaalit poliittiseen keskustaan itsensä asemoineen Bill Clintonin johdolla.
Jim Kessler kertoo videolla, miten vasemmistosiiven ote demokraateista on liian vahva:
Burlingtonissa Cooper Hayes on kuitenkin skeptinen ajatuksesta, että demokraattien kannattaisi valita johtajakseen laskelmoidun maltillinen poliitikko.
Kansa haluaa todellisia uusia ideoita, eikä laskelmointia. Viime vaaleissakin republikaanit saivat määritellä vapaasti vaaliteemat, kun demokraatit vain peesasivat, Hayes ajattelee.
Hayes itse on aina pitänyt Bernie Sandersista, sillä hänellä on ainakin tunnistettavia omia tavoitteita, kuten julkinen terveydenhuolto.
83-vuotias Sanders alkaa olla liian vanha uuteen kampanjaan, mutta Hayesin mielestä hänen viitoittamansa tie on oikea.
Demokraattien on pakko tarjota jotakin konkreettista, eikä vain vastustaa Trumpia, Hayes miettii.
Silminnähden liian vanhan Joe Bidenin presidenttiyden jälkeen demokraatit kaipaavat kipeästi nuoren ehdokkaan tuomaan puolueeseen energiaa.
Demokraatit ovat kuitenkin puolue, josta presidentiksi ovat nousseet reilusti alle 50-vuotiaina John F. Kennedy, Bill Clinton ja Barack Obama.
Hayes miettii, että puolue ei ole antanut tällä tavalla nuorille ehdokkaille mahdollisuuksia yli vuosikymmeneen.
Hillary Clintonin, Joe Bidenin ja Kamala Harrisin ehdokkuudet tuntuivat enemmän puolue-eliitin päätöksiltä kuin demokraattien syvien rivien valinnoilta.
New Yorkissa kesäkuun lopulla käydyt demokraattien esivaalit pormestariehdokkaasta osoittivat, että puolueen vasemmistosiivestä löytyy nuorekasta energiaa.
33-vuotias vasemmistopopulisti Zohran Mamdani voitti demokraattien sisäisen vaalin selvin lukemin ja on vahva suosikki nousemaan maan suurimman kaupungin pormestariksi syksyn vaaleissa. Hänen keskeinen vaalilupaus oli laskea ruokavaunuissa myytävien halal-annosten hinta kahdeksaan dollariin.
Mamdani on syntynyt Ugandassa, joten hänestä ei voi tulla presidenttiä, mutta hänen yllättävä suosionsa antoi miettimisen aihetta keskusta-oikeistolaista ehdokasta toivoville demokraateille.
Hayes uskoo, että Mamdanin kaltainen arjen hintoihin keskittyvä politiikka on tapa saada ainakin nuoret innostumaan demokraateista. Nuoret kokevat, että talousjärjestelmä on peukaloitu heitä vastaan.
Aseharrastaja Hayes ja konsultti Kessler ovat yhtä mieltä, että demokraattien on välttämätöntä ottaa riski ja uskaltaa käydä repiväänkin sisäiseen kamppailuun puolueen seuraavasta presidenttiehdokkaasta.
Hayes sanoo, että hän ei enää tiedä, millaista maailmaa demokraatit yrittävät rakentaa.
Hayesin mielestä vielä kymmenen vuotta sitten puolueella oli näkemys, mutta sitten ohjenuoraksi muodostui kaiken Trumpin politiikan vastustaminen.
– Toivon, että demokraatit palaavat jälleen tarjoamaan optimismia ja toivoa.