Viime aikoina puheet Naton viidennestä artiklasta ovat jälleen nousseet pinnalle. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lupasi sitoutua artiklaan keskiviikon Naton huippukokouksessa, vaikka vielä eilen totesi artiklan olevan monitulkintainen.

Nato on sotilasliitto, joka perustettiin vuonna 1949 Neuvostoliiton muodostamaa uhkaa vastaan. Liiton tarkoituksena on suojata jäsenmaitaan poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Suomesta tuli Naton jäsen 4. huhtikuuta 2023. Yhteensä Natossa on 32 jäsenmaata.

Naton perustamissopimuksen viidennen artiklan mukaan yhteen tai useampaan Nato-maahan kohdistettu aseellinen hyökkäys katsotaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita vastaan. Viidenteen artiklaan kiteytyy siis koko Naton olemassaolon tarkoitus.

Viidettä artiklaa ei koskaan ole käytetty siihen, mihin se on tarkalleen tarkoitettu. Se on aktivoitu vain kerran, Yhdysvaltain 9/11-terrori-iskujen jälkeen vuonna 2001. Artiklan aktivointi nähtiin poliittisen yhtenäisyyden ja solidaarisuuden osoituksena Yhdysvaltoja kohtaan.

Nato-maan kimppuun ei ole koskaan hyökätty perinteisin sotilaallisin keinoin. Puolustusliiton menestys perustuukin siihen, että hyökkäystä harkitseva maa todella uskoo, että Nato toimii yhdessä hyökkäyksen torjumiseksi.

Tätä viides artikla tarkoittaa Suomelle

Puolustusministeriön mukaan Naton jäsenenä Suomen takana on koko liittokunnan sotilaallinen voima, mikä sisältää viime kädessä Yhdysvaltojen ydinaseet. Ydinaseiden käyttö vaatii kuitenkin erillisen poliittisen päätöksen.

Mikäli Suomeen kohdistuisi sotilaallista uhkaa, voisi Suomi puolustautua Naton etukäteen valmisteltujen ja harjoiteltujen järjestelyjen mukaisesti.

Suomen kriisitilanteessa saama tuki riippuisi Naton puolustusliiton kokonaistilanteesta. Se voisi kuitenkin sisältää esimerkiksi tiedustelutietoa ja informaatiota, teknistä ja logistista tukea, meri- ja ilmavoimien tukea sekä nopean toiminnan joukkoja.

Suomeakin viides artikla velvoittaa. Natoon kuuluminen tarkoittaa, että Suomen tulisi auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. Kukin jäsenmaa siis määrittää itse panoksensa muodon ja laajuuden. Esimerkiksi Suomi päättäisi itse joukkojen lähettämisestä Naton operaatioihin.

Artiklan käyttöönotto perustuu Naton tapauskohtaiseen arvioon ja yksimieliseen päätökseen. Päätöksenteossa myös Suomi on Naton jäsenenä mukana.