Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Tornio-Haaparanta täyttyy turisteista, joten olen tuuminut, ryhtyisinkö itsekin matkailuyrittäjäksi. Myisin omaa ja kirjojeni tarinaa, itseäni, olisin turistiportto. Asiaa mittaillessa päädyin jotenkin sukeltamaan Lapin matkailun syvään päätyyn. En tiedä, kannattiko.

Lapin matkailun kasvu esitellään lappilaisen matkailuväen systemaattisen ahkeroinnin ja oivaltavan, pitkäjänteisen brändityön ansioksi. Eivät he valehtele. Työtä on tehty.

Lappilaiset ovat tästä kasvavasta vientiteollisuuden haarastaan ylpeitä, mutta tohtiiko kukaan kurkistaa perimmäisiä syitä. Ilmasto- ja ekokriisin aikakaudella lajit vaeltavat pohjoiseen, eikä ihminen näytä olevan poikkeus.

Ilmastonmuutos on pakottamassa evakkomatkalle jopa 1,2 miljardia ihmistä vuoteen 2050 mennessä. Ennen Syyrian kansannousua ja sitä seurannutta pakolaiskatastrofia, maa kärsi neljä vuotta maan historian pahimmasta kuivuudesta. 800 000 ihmistä menetti elinkeinonsa. Jopa puolitoista miljoonaa jätti kotinsa maaseudulla ja muutti kaupunkiin.

Lähtöön ei kuitenkaan aina tarvita äärimmäistä hätää. Joskus riittää, että muuttaminen on mahdollista. Yhtäkkiä pieneen tornionlaaksolaiseen kyläämme on ilmestynyt kaksi saksalaisperhettä. Naapurikylässä asuu kaksi ranskalaisperhettä. Yhden naapurin taustat ovat Englannissa, ja hän sanoo, että monet ystävät Britanniassa etsivät asuntoa Tornionjoen varrelta.

Ulkomaalaiset ovat vuoden 2020 jälkeen ostaneet vuosittain jopa 150 kiinteistöä Lapista. Kolmentuhannen asukkaan Tervolassa kiinteistövälittäjä kertoi Ylelle välittäneensä kahden ja puolen vuoden aikana kolmisenkymmentä asuntoa, joista puolet myytiin ulkomaalaisille. Jutussa haastateltiin Saksasta ja Itävallasta muuttaneita ihmisiä.

He kertoivat tulonsa syyksi henkeäsalpaavan luonnon, turvallisuuden ja rauhan. Voisiko tämä tarkoittaa, että sieltä, mistä he lähtivät, henkeäsalpaava luonto, turvallisuus ja rauha ovat vähenemään päin?

Joitakin vuosia sitten saimme itävaltalaisystäviä kylään. He puhuivat viisi päivää putkeen ilmastonmuutoksen vaikutuksista itävaltalaisiin. Jäätiköt hupenevat järjetöntä tahtia, mikä vaikeuttaa jo nyt vedensaantia kesäisin. Monin paikoin käyttövesi on peräisin jäätiköiltä.

Kesistä on tullut itävaltalaisittain hirvittävän kuumia. Myös se harmitti heitä, että maan rakkain urheilulaji, alppihiihto, on suurissa vaikeuksissa. Ilman lunta suksi ei luista.

Että miten se nyt on, lähteekö keskieurooppalainen Lapin matkalle hienosti brändätyn muovisen Joulupukinmaan vai talven kaipuunsa takia? Entä voisiko englantilaisten halu nähdä talvi johtua siitä, että lumiset talvipäivät kotipuolessa alkavat olla vanhusten tarinoita?

Lapin matkailuväki on haaveillut kesämatkailun kasvusta vuosikymmenet. Nyt pohjoinen trendaa. Syynä ei niinkään ole sitkeä brändityö vaan siedettävä lämpötila. Ilmiötä kutsutaan coolcationiksi. Ylen mukaan esimerkiksi sveitsiläinen lentoyhtiö Edelweiss on viime vuosina investoinut pohjoisen kesälentoihin, esimerkiksi Norjaan.

Matkailuyhtiö Visit Levin toimitusjohtaja Satu Pesonen ei kuitenkaan halua markkinoinnissa puhua coolcationista. Ymmärrän häntä hyvin. Sana paljastaa irvokkuuden.

Ilmiössä on kyse siitä, että fossiilisilla polttoaineilla ilmaston pilannut pyöreävatsainen lännenihminen tikahtuu kuumaan eikä lopulta muuta keksi kuin istua lentokoneeseen ja lehahtaa viimeiseen ihmiselle soveltuvaan kesäkohteeseen.

Luonnonkäytön näkökulmasta Lapin matkailu näyttää muihin elinkeinoihin verrattuna melkein luonnonsuojelulta. Hakkuut hurjentuvat, vihreä siirtymä puskee kaivoksia luonnonsuojelualueelle ja metsät täyteen tuulivoimaa. Tämän lisäksi ilmastonmuutos vyöryy pohjoiseen moninkertaisella nopeudella verrattuna muuhun maailmaan.

Ja tässä sitä taas ollaan. Pitäisi suunnitella uniikkia matkailutuotettani, mutta saan mietityksi vain, että kun Lappi on loppu, mikähän matkakohde seuraavaksi trendaa. Liihottelemmeko viimeiseen kohteeseen, jossa on juomakelpoista vettä vai lehahdammeko katsomaan ihka elävää puuta?

Pekka Juntti

Kirjoittaja on pohjoisessa asuva kirjailija ja vapaa toimittaja.