Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

”Suru. Epäusko. Ahdistus. Voimattomuus.” Näillä sanoilla SAK:n sosiaaliasioiden päällikkö Pirjo Väänänen aloitti elokuussa 2023 hallitusohjelmaa kommentoineen bloginsa. Hallitus oli ilmoittanut rajuista sosiaaliturvaleikkauksista, jotka oli verhottu toimiksi työhön kannustamiseen. Tavoitteena oli saada 100 000 uutta työpaikkaa. No – nyt työttömiä on kuitenkin liki 100 000 enemmän kuin vajaat pari vuotta sitten.

On mahdotonta sanoa, olisiko työttömiä enemmän vai vähemmän, tai jotain siltä väliltä, ilman hallituksen leikkauksia. Yhtä hyvin voi arvailla, rahoitettiinko sosiaaliturvaleikkauksilla juuri päätetty suurituloisten veroa-alella.

Mutta se on selvää, että työttömyys piinaa nyt yhä useampaa, ja työttömien toimeentulo on nyt paljon kapeampaa kuin aikaisemmin. Heitä patistellaan töihin sillä, että työttömyyspäiväraha laskee jo 40 päivän jälkeen. Nykyisessä työllisyystilanteessa ja nykyisellä työttömyysturvan tasolla kyse on pikemminkin rangaistuksesta: työpaikkoja ei vaan ole.

Ay-liike ei ole menestynyt erityisen hyvin palkansaajien ostovoiman turvaamisessa. Viime vuoden alussa ansiotaso laski ensimmäisen kerran kuuteen kymmeneen vuoteen. Siis ensimmäisen kerran siitä lähtien, kun ansiontasoa mittaava indeksi otettiin 1964 käyttöön.

Pirjo Väänäsen sanat – suru, epäusko, ahdistus, voimattomuus – kuvaavat myös omia tunnelmiani kehysriihen jälkeen. Siinä hallitus päätti poistaa ay-jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuden.

Petteri Orpon (kok.) hallitus jatkaa oikeistohallitusten perinnettä nakertaa yhteiskunnan jarruksi kokemaansa ay-liikettä. Työntekijöiden neuvotteluasemaa on heikennetty, ja muun muassa irtisanominen on nyt helpompaa.

Mutta ay-jäsenmaksujen verokohtelu on kuitenkin ollut osa suomalaisen sopimusyhteiskunnan kivijalkaa. Nyt mannerlaatat ovat todella liikkumassa. Ei ihme, että kokoomuslainen opettajien ammattiliiton johtaja päätti erota puolueesta.

Tuloverolain mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Ay-jäsenmaksuun sisältyy paljon maksutonta neuvontaa ja koulutusta, joita voi hyvällä syyllä pitää tulonhankkimisesta aiheutuneina menoina. Jos palkansaaja hankkisi näitä palveluita jostain muualta kuin omalta ammattiyhdistykseltään, hän todennäköisesti voisi vähentää ne verotuksessaan.

Pohjoismaisia hyvinvointivaltioita voi kutsua kumppanuusvaltioiksi. Ne eivät ole itseriittoisia kansalaisten yläpuolella häärääviä pakkovaltoja. Sen sijaan niiden valta pohjautuu demokratiaan ja myös yhteistyöhön muiden hyvinvointia turvaavien yhteisöjen: kuten yleishyödylliset yhdistykset, säätiöt, seurakunnat ja ammattiyhdistysliike. Näiden kumppanuuksien arvo näkyy ja tunnustetaan muun muassa verotuksessa.

Ay-liikettä voi arvostella epädemokraattisuudesta, jäykkyydestä ja itsekkyydestä, mutta isossa kuvassa nämä ovat pieniä syntejä sen ansioiden rinnalla. Viime vuonna Ruotsin keskuspankin Alfred Nobelin taloustieteen muistopalkinto jaettiin Daren Acemoglulle ja Simon Johnsonille. He osoittivat, että toisin kuin luullaan, palkansaajien tulotaso ei ole parantunut teknologian ja tuottavuuden kasvun ansiosta. Tulotaso on noussut, koska kasvun hedelmistä osattomaksi jääneet ihmiset ovat järjestäytyneet ammatillisesti ja poliittisesti.

Valtaosa suomalaisista saa toimeentulonsa palkkatyöstä. Ay-liikkeen ansiosta palkkaus ja työolot ovat meillä moniin muihin maihin verrattuna ainakin kohtuullisen hyvät. Ay-liikkeen ansiota on myös kattavan ansiosidonnaisen sosiaaliturvan kehittäminen.

Työn ja pääoman ristiriita on ja pysyy. Viime vuosikymmeninä yritysten omistajat ovat saaneet arvonlisäyksestä aina vain suuremman osuuden palkansaajiin verrattuna. Tulonjakokysymyksen lisäksi teknologinen murros – erityisesti tekoäly – ja työhyvinvoinnin haasteet varsinkin matalapalkka-aloilla edellyttäisivät vahvempaa – ei heikompaa – ay-liikettä.

Ay-liikkeen ansiosta Suomi on säilynyt maailman mullistusten keskellä tasa-arvoisena ja sopuisina yhteiskuntana. Jos ay-jäsenmäärä verotusmuutoksen jälkeen nyt romahtaa – kuten muun muassa Helsingin Sanomien mielipidetiedustelu ennakoi – yhteiskunta muuttuu peruuttamattomalla tavalla ahdistavampaan suuntaan.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan professori ja yrittäjäperheen lapsi, joka on itsekin toiminut yrittäjänä sekä arvostellut sosiaaliturvauudistuksissa ay-liikettä perusturvan varassa olevien työttömien laiminlyömisestä.