Juttu tiivistettynä
Kello on vähän yli kahdeksan tiistaina 3. kesäkuuta, kun kansanedustaja Mika Poutala (kd) lähtee juoksemaan Kauniaisten kupeessa sijaitsevalta espoolaiselta omakotialueelta. Edessä on 15,2 kilometrin työmatka.
Noin tunti ja 20 minuuttia myöhemmin Poutala loikkii kepeästi ylös Helsingin ydinkeskustan pyöräbaanalta Pikkuparlamentin pihalle nousevat portaat. Tämä toistuu parhaimmillaan useina päivinä viikossa.
Seitsemän vuotta sitten huippu-urheilun jättäneen pikaluistelusuuruuden kunto on rautaa ja olemus yhä sporttinen ja energinen.
– Kilometrivauhti 5.19, keskisyke 131, Poutala lukee älykellostaan ennen kuin painuu eduskunnan lisärakennuksen suihkutiloihin, joista palaa vaaleanpunainen puku yllään Yle Urheilun haastatteluun.
– Yläkroppaan on tullut vähän pihviä, reisistä lähtenyt, aktiiviuransa jälkeen ahkerasti myös crossfitiä ja pyöräilyä harrastanut kolmen lapsen isä kertoo.
Perjantaina 13. kesäkuuta Poutalan ja jossain määrin myös perheen elämä mullistuu.
Siitä lähtien lenkkarikyydin vaihtoehdoksi on tuoreelle liikunta-, urheilu- ja nuorisoministerille tarjolla mustan ministeriauton takapenkki hallituskauden loppuun asti.
Sandra Bergqvist (r) väistyy sovitusti ministeriöstä Kristillisdemokraattien Poutalan tieltä.
Tämän jälkeen Poutalalle, kuten kaikille aloittaville ministereille, tehdään valtioneuvoston turvayksikössä myös työmatkoja koskeva turvallisuusarviointi.
– Työn ulkopuolella peruspilareitani ovat lapset, vaimo, liikunta ja uni. Katsotaan, miten treenaaminen jatkuu.
Harvinainen hallitus
Poutala pohtii, olisiko Suomen hallitus tällä hetkellä jopa maailmanlaajuisesti uniikki.
Maatalousministeri Sari Essayah (kd) oli kilpakävelijänä 1990-luvun parhaita suomalaisia olympialajien urheilijoita. Tiede- ja kulttuuriministeri, purjehtija Sari Multalaan (kok) istuvat samat ylisanat 2000-luvun ja pikaluistelija Poutalaan 2010-luvun osalta.
Viimeksi mainitun 500 metrin Suomen ennätys on 34,17. Aika olisi yhä kaikissa arvokisoissa täyttä rautaa.
Politiikassa kristillisten varapuheenjohtajistoon kuuluva Poutala on edennyt samaa vauhtia kuin jäällä: kahdessa vuodessa ensimmäisen kauden kansanedustajasta ministeriksi.
Urheilutaustaiset poliitikot kokevat joskus kiusalliseksi, että tausta nostetaan säännöllisesti esiin. Poutala taas ei epäröi myöntää, että sekä eduskunta että ministeriauton takapenkki olisivat jääneet kokematta ilman urotekoja pitkäteräisillä luistimilla.
– En todellakaan kiusaannu taustani esillenostamisesta, vaan koen sen suureksi kunniaksi. Tein niin paljon töitä urheilijana, että olisi ikävää, jos kukaan ei muistaisi, sanoo ministeri, jonka kanssa telttaväki vaalien alla yhä puhuu mieluummin urheilusta kuin politiikasta.
Poutala tietää, että joku voi ajatella hänen tulleen politiikkaan ilman aiempia näyttöjä.
– Pitkän huippu-urheilu-uran määrätietoinen rakentaminen on kuitenkin hyvin paljon muutakin kuin se, mikä näkyy tv-lähetyksissä.
Poutala kuitenkin myöntää, että parikymmentä vuotta sitten Pekka Koskela ja muut maajoukkueurheilijat olisivat hämmästelleet, jos hän olisi ilmoittanut tähtäävänsä kansanedustajaksi ja urheiluministeriksi.
– Naurunremakkahan siitä olisi syntynyt. En millään lailla profiloitunut yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneena ihmisenä, vaan kiinnostus heräsi paljon myöhemmin. Olin myös nuorena aika levoton.
Kovat odotukset
Haastatteluhetkellä Poutala ei halunnut kovin paljon puhua ministerintyöstä, koska ei ollut sitä vielä sekuntiakaan tehnyt.
Urheilun kentältä hän kertoo kuitenkin vaistonneensa kovia ennakko-odotuksia, kun ministeriksi nyt saadaan toden totta ”alan mies”.
Suomalaisen huippu-urheilun ongelmanratkaisun hopealuotina Poutala ei itseään pidä. Ministeriä sitoo sektoribudjetti, joka liikunnan ja urheilun osalta on tänä vuonna noin 155 miljoonaa euroa.
– Uskon toki, että taustastani on urheiluministerinä hyötyä, mutta vain tietyissä raameissa.
161 000 euroa apurahaa
Ministerinä Poutala alkaa nyt jakaa rahaa urheilulle ja urheilijoille.
Hänellä on pitkä kokemus myös röörin toisesta päästä: vuosina 2005–18 Poutalalle maksettiin opetus- ja kulttuuriministeriön verotonta urheilija-apurahaa yhteensä 161 000 euroa.
Pienen lajin jopa köyhyysrajalla eläneenä nuorena urheilijana hän tuntee apurahamekanismin merkityksen.
– Olin ammattilaisurheilija 12 vuotta. Niistä 4–5 oli sellaisia, että apuraha ei ollut totaalinen välttämättömyys toimeentulolle.
Tämän takia Poutala aikoo ministerinä ottaa apurahamekanismin erityisesti luuppiinsa.
– Koska tunnen urheilijoiden arjen ja apurahojen merkityksen, aion olla todella tiiviisti mukana prosessissa valmisteluvaiheesta saakka.
”Pahin painajaiseni”
Ensi talvena Poutala vierailee asemansa puolesta Milanon talviolympiakisoissa. Viime kesänä neljä suomalaisurheilijaa kritisoi Pariisin olympiakisojen jälkeen joukkueenjohtoa rajusti.
Osa kritiikistä koski valtionjohdon hyysäämistä ulkopuolisilta suljetussa kisakylässä.
– Olisi pahin painajaiseni urheiluministerinä, että tuollainen arvostelu koskisi minun toimintaani.
Pariisin surkean nollatuloksen jälkeen edeltäjä Sandra Bergqvist käynnisti muutostoimenpiteitä urheilun ylärakenteissa. Ministeriön alaisuuteen tulee muun muassa autonominen huippu-urheilun ohjausryhmä.
Muutosten toteuttaminen jää Poutalan ministerikaudelle.
Toinen urheilumullistus koskee vedonlyöntimarkkinoita, kun Veikkauksen monopoli päättynee Poutalan kaudella ja markkinat aukeavat lisenssitoimijoille.
– Urheilun tulonmuodostukselle muutos on positiivinen, mutta pelaamisen aiheuttamien haittojen minimointi on myös tärkeää.
Kristillisdemokraattien jäsenille ja kannattajasegmentille kysymys Israelista, Palestiinasta ja Gazan sodasta on vaikea ja herkkä, eikä Palestiinan valtion tunnustaminen kuulu puolueen niin sanottuihin kärkihankkeisiin.
Urheiluministerinä Poutala törmää jatkossakin kysymykseen, jonka Yle Urheilu nyt esitti hänelle ensimmäisenä: tulisiko Israel sulkea kansainvälisestä huippu-urheilusta?
– Kysymys ei kuulu vastuualueelleni. Asian määrittävät urheilulajien kansainväliset kattojärjestöt ja Kansainvälinen olympiakomitea. Gazaan toivon nopeita neuvotteluita ja rauhantilaa.