Sotilasliitto Naton pitäisi juhannuksen jälkeen Haagin huippukokouksessa saada sovittua puolustusmenojen rajusta nostosta. Silloin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump voisi katsoa saaneensa tavoitteensa läpi ja sitoutuisi yhä Euroopan maiden puolustamiseen.
Jos sopuun päästään, Trump näyttää voittajalta. Jos sopuun ei päästä, Nato epäonnistuu ja tunnelma on pilalla, eikä sellaista halua kukaan, sanoo Ylen kuulema diplomaattilähde.
Ennen kuin Trump valittiin presidentiksi toisen kerran, hän uhosi Yhdysvaltojen jättävän auttamatta niitä Euroopan maita, jotka elävät Yhdysvaltojen puolustuksen siivellä.
Trumpin hallinnon asenne Eurooppaa kohtaan on kova. Julkisuuteen huolimattomuuden takia vuotaneessa Signal-keskustelussa selvisi, että esimerkiksi puolustusministeri Pete Hegseth pitää Euroopan vapaamatkustamista ”säälittävänä”.
Yhdysvallat vaatii, että puolustusmenojen pitäisi olla viisi prosenttia bruttokansantuotteesta. Nyt niihin käytetään Naton alustavien laskelmien mukaan yhteensä 2,6 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Reuters kertoi perjantaina, että Naton pääsihteeri Mark Rutte ehdottaisi menojen nostamista 3,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Lisäksi tulisi 1,5 prosentin tavoite, johon voisi laskea muutakin kuin suoria puolustusmenoja.
Myös Ylen lähteet kertovat, että tavoite voisi olla yhteenlasku: 3,5 prosentin puolustusmenoihin ja löyhemmin puolustautumiseen ja turvallisuuteen liittyviin menoihin 1,5 prosenttia.
Kaksiosaisen mallin luvut ovat Ylen tietojen mukaan mahdollinen esitys.
Luvuista pitää löytää poliittinen sopu kaikkien jäsenten kesken kesäkuun alussa puolustusministerikokouksessa tai viimeistään Haagissa huippukokouksessa.
Viiden prosentin tavoite pelkkiin puolustusmenoihin olisi Natolle epärealistinen. Vain Viro, Latvia, Liettua ja Puola ovat asettaneet tavoitteensa tulevina vuosina niin korkealle tai lähelle sitä.
Espanja, Portugali, Italia, Belgia ja muutama muu valtio pyrkivät vasta kohti kahta prosenttia, johon jokaisen maan oli tarkoitus päästä viime vuonna.
Esimerkiksi Espanja on halunnut, että puolustusmenot voisivat sisältää paljon muutakin kuin asehankintoja - esimerkiksi sotakaluston liikkumista helpottavia tie- ja siltahankkeita tai terrorismin torjunnan kuluja.
Puolustusmenotavoite on todennäköisesti pakko rakentaa erilaisista paloista, sillä muuten tavoitteeseen ei päästä.
Viisi prosenttia olisi useille maille poliittisesti mahdoton, sillä se vaatisi velanottoa tai muiden menojen karsimista puolustuksen kustannuksella.
Myös sotilaallisesti tavoite olisi monelle hankala. Jotta puolustuskyky paranee, rahaa olisi käytettävä tarkkaan suunniteltuihin hankintoihin, jotka sopivat sekä Naton että kunkin maan omiin järjestelmiin. Ne rakentuvat pala palalta ja vuosien kuluessa.
Euroopan Nato-mailta puuttuu ilma- ja ohjuspuolustusta, ilmakuljetus- ja tankkauskalustoa sekä kemiallisiin, biologisiin ja ydinuhkiin vastaamisen kykyjä. Näitä on enemmän Yhdysvalloilla.
Puolustusteollisuus ei pysty kovin nopeasti vastaamaan kasvavaan kysyntään.
Sotilaiden määrän lisääminenkään ei käy kovin nopeasti.
Suomi on korostanut, että puolustusmenotavoitteella ei pidä kikkailla. Sen tulisi perustua resursseihin, jotka tarvitaan Naton jäseniltään vaatimaan puolustuskykyyn. Ne on määritelty niin sanotuissa puolustuskykytavoitteissa, jotka ovat salaisia.
Suomi käytti viime vuonna puolustukseensa noin 2,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Puoliväliriihessä hallitus asetti puolustusmenotavoitteen kolmeen prosenttiin, mutta sitä tarkastellaan uudelleen, kun Nato päättää yhteisestä luvusta.
Mutta todellisten menojen laskemisesta on monta näkemystä.
Esimerkiksi suomalaiset poliitikot ovat olleet keskenään erimielisiä, pitäisikö asevelvollisuuden niin sanotut vaihtoehtoiskustannukset laskea puolustusmenoihin. Pääministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan se olisi oikeudenmukaista, puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jukka Kopran (kok.) mukaan itsensä pettämistä.
Puolustushallinto ei kannata vaihtoehtoiskustannusten huomioimista puolustusmenoina, sillä ne eivät ole todellisia puolustuskuluja vaan laskelma siitä, minkä verran asevelvolliset teoriassa menettävät palkkatuloja osallistuessaan maanpuolustukseen. Asevelvollisuuden suorat kulut on laskettu puolustusmenoihin.
Naton pääsihteeri nosti helmikuussa positiivisena esimerkkinä Suomen kasvavan puolustusbudjetin ja asevelvollisuuden vaihtoehtoiskulut, jotka yhteensä yltävät 3,5 prosenttiin.
Eurooppa yrittää parantaa puolustustaan vastaamaan Venäjän uhkaan ja siihen, että Yhdysvaltain osallistuminen Euroopan puolustukseen heikkenee.
Suomen puolustushallinnon mukaan puolustusmenotavoitetta ei pidä rapauttaa esimerkiksi laskemalla nykyisiä menoja väljemmin, sillä se ei paranna Euroopan tai Suomen puolustusta lainkaan.
Naton pääsihteeri Mark Rutte sanoi helmikuussa, että Nato ei tule avaamaan puolustusmenojen määritelmää niin, että siihen voisi sisällyttää joidenkin maiden toivomia muita menoja.
Mutta kaksiosainen tavoite mahdollistaisi sen, että muutkin turvallisuuden kulut huomataan – ja viiteen prosenttiin voitaisiin päästä.
Myös 3,5 prosenttia on useille maille hyvin tiukka, jopa mahdoton tavoite.