Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Tekoäly on kuin satujen paha haltiatarkummi, jota ei haluaisi kutsua lapsensa synttäreille. Sitä toivoo, että tällä pahalla noidalla olisi jo niin riittämiin kummilapsia, ettei se muistaisi meitä, vaan menisi pilaamaan jonkun muun synttärit. Sitten yhtäkkiä salin ovet pamahtavat auki ja huoneeseen puhaltaa kylmä viima. Voi ei. Tekoäly tuli.
Keväällä 2025 paha noita tuli pilaamaan kirjailijoiden bileet.
Ensin törmäsin tutkimukseen, jossa koeyleisölle luetutettiin sekä runoilijoiden että tekoälyn kirjoittamia runoja. Tavallisista ihmisistä koostuva koeyleisö ei tunnistanut, mitkä runot olivat ihmisen ja mitkä koneen tekemiä. Ja he pitivät enemmän runoista, jotka paljastuivat tekoälyn kirjoittamiksi. TÄ voitti muun muassa T. S. Eliotin ja Shakespearen.
Luin tutkimuksessa käytetyt AI-runot. Ne olivat alkeellisia, luokkaa Voi mitä ovat nämä vaikeat tunteet sydämessäni, tai Kylläpä luonto on majesteettista, korkeat vuoret ja jylhät metsät ja kaikki.
Ne muistuttivat siltä, että Ankkalinnan ompeluseura järjestää suuren runokilpailun, ja Aku osallistuu todistaakseen Iinekselle luovuutensa.
Mutta sitten törmäsin OpenAI:n johtajan Sam Altmanin twiittiin, jossa hän kertoo uudesta luovan kirjoittamisen tekoälystä. Altman postaa lyhyen tarinan, jonka TÄ on kirjoittanut.
Sanoisin hirveän mielelläni, että tarina on huono, mutta en voi. Tunnistin siinä aidon teknologisen edistysaskeleen. Nyt ei olla Ankkalinnassa enää.
Teksti on sellainen, jonka hyvin lahjakas nuori voisi tehdä tyyliharjoituksena luovan kirjoittamisen jatkokurssilla. Jos saisin opiskelijalta tällaisen tekstin arvioitavaksi, laittaisin hänen nimensä mieleen. Odottaisin häneltä suuria teoksia, kun hän varttuu.
Tekoälyn tila keväällä 2025 on siis, että yhtäältä ihmiset pitävät jo enemmän tekoälyn kirjallisuudesta (runoudesta) kuin ihmisen, ja toisaalta tekoäly osaa jo kirjoittaa lahjakkaasti – ja nyt on enää ajan kysymys, milloin se on ihmistä parempi. Olin varma, että saisimme juhlia vielä muutaman vuoden synttärit ilman pahaa kummia.
Mutta haluavatko ihmiset ostaa romaaneja, jotka tietävät tekoälyn kirjoittamiksi?
Varmaan moni vastaa juuri nyt: En tietenkään.
Mutta entä sitten, kun ne ovat todella hyviä romaaneja? Parempia kuin keskivertoromaanit? Ja räätälöity juuri sinun makuusi, lempiaiheistasi, juuri sellaisilla henkilöhahmoilla ja miljööllä, joista pidät? Mikä vaiva onkaan löytää sellainen kirjailija, joka todella puhuttelee juuri sinua! Tekoälystä saat hänet…
Katsokaa, miten laajasti AI-kuvataide on jo käytössä, vaikka harva siitä edes tykkää.
Ehkä luomutaidetta mainostetaan jatkossa kuten hipsteriolutta: Tämä ei ole mitään sielutonta massatuotantoa, vaan käsintehty pienissä erissä artesaanipajassamme! Rakkaudella! Makrobioottisesti! Katsokaa vaikka näitä ihmiskasvoja takakannessa – eikö olekin kivempi maksaa hänelle kuin Sam Altmanin hallusinoivalle robotille!
Vakavasti – jos taiteilijoilla on toivoa, se perustuu kai tähän: Ihmiset haluavat ostaa luomutaidetta tulevaisuudessakin juuri siksi, että se on ihmisen tekemää. Tietyn ihmisen. Jokin taiteilijassa itsessään kiinnostaa yleisöä, ja se haluaa kokea juuri hänen näkemyksensä maailmasta.
Itse teos on vain taiteilijan jatke, samoin kuin pelkkä risukasa metsälammessakin muuttuu kiinnostavaksi, jos se paljastuu majavan padoksi. Ihminen teosten takana on kilpailuvaltti, koska hänen ihmisyyteensä me samaistumme.
Tämä tarkoittaisi, että ujot luomutaiteilijat eivät voi jättäytyä teoksensa taakse ja sanoa, että älkää minusta välittäkö, katsokaa töitäni. Heidän pitää nimenomaan nousta esiin.
Heidän pitää olla rohkeita, karismaattisia, huvittavia, kiehtovia, sydämellisiä, ankaria, suurisieluisia, vajavaisia… Asioita, joita tekoälystä ei koskaan tule, koska vaikka tekoälystä tulee ihmistä taitavampi, ihmistä siitä ei tule. Se on ikuisesti haltiatarkummi, jonka kanssa pitää vain opetella elämään.
Joonas Konstig
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija, jonka tuleva romaani sisältää yhä 0 % tekoälyä ja 100 % ihmistä.