Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Olin ystävieni kanssa viettämässä iltaa Helsingin keskustassa. Kotiinlähdön aikaan tilasimme kyydin. Otimme uberin, ja auto saapui hetkeä myöhemmin.
Katolla nököttävä keltainen valo ja auton kylkiin liimatut hinnastot kertoivat, että kuski ajoi paitsi kyseisen alustapalvelun kautta, myös taksina. Mutta taksitolpalta en olisi uskaltanut hypätä saman auton kyytiin – en varsinkaan Helsingin päärautatieaseman aukiolta.
Siis hetkinen – luotan kuskiin, kun hän ajaa uberina, mutta en uskaltaisi saman auton matkaan taksitolpalta? Mistä tämä monimutkainen varovaisuus oikein kertoo?
On kuusi vuotta siitä, kun uusi laki mullisti suomalaisen taksialan. Siirryimme tiukasti säännellystä järjestelmästä täysin vapaaseen taksimarkkinaan.
Yksi uudistuksen tarkoitus oli laajentaa taksinkuljettajien joukkoa ja madaltaa ammattiin pääsyn kynnystä. Näin kävikin: taksiyrittäjien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.
Mutta samalla asiakkaiden luottamus takseihin katosi. Ongelmia on ollut niin hinnoittelussa kuin palvelussakin. Oma lukunsa ovat uhkaavasti käyttäytyvät niin sanotut villit taksit, eli jonkun muun kuin tunnetun taksifirman alla toimivat kuljettajat.
Ylen mukaan villit taksit ovat muodostaneet taksitolpille omia jonotusjärjestelmiään. Kilpailu asiakkaista on niin kovaa, että osa kuljettajista on uhkaillut kollegoitaan – jopa asiakkaitaan. Ylen lähteiden mukaan taksitolppia reviirimäisesti jakavat kuskit ovat nimenomaan maahanmuuttajataustaisia.
Miksi ongelmat taksitolpilla ovat saaneet jatkua pitkään, eikä kukaan halua puuttua niihin? Tätä kysyi myös Taksi Helsingin toimitusjohtaja Juha Pentikäinen haastattelussa noin vuosi sitten. Samassa haastattelussa Poliisihallituksen poliisijohtajalta Sanna Heikinheimolta tiedusteltiin, onko poliisilla korkea kynnys puuttua etnisten vähemmistöjen toimintaan rasismileiman pelossa. Vastaus oli, ei: kaikkia kuskeja valvotaan samoin taustasta riippumatta.
Mutta vaikka poliisilla ei olekaan puuttumiskynnystä, ehkä meillä muilla on.
Tunnistan, että villit taksit ovat juuri sellainen maahanmuuttoon yhdistyvä ongelma, josta on vaikea puhua. Tuntuu epämukavalta nostaa esiin, että maahanmuuttajataustaiset kuljettajat aiheuttavat ongelmia, kun samaan aikaan rasistista ideologiaa ajavat tahot valjastavat ongelman oman agendansa ajamiseen. He saavat halpaa bensaa liekkeihinsä myös uutisista, että takseja koskevat seksuaalirikosepäilyt ovat kasvaneet.
Siksi taksialan ongelmien korjaaminen olisi itse asiassa rasisminvastainen teko: se vähentäisi etnistä syrjintää ja ennakkoluuloja.
Nythän tilanne on se, että pieni joukko maahanmuuttajataustaisia kuskeja aiheuttaa ongelmia. Mutta heidän toimintansa ruokkii maahanmuuttovastaisuutta ja rasismia, josta kärsivät kaikki.
Taksialan sääntelyn lisääminen kuulostaa sellaiselta rasisminvastaiselta teolta, johon perussuomalainenkin puolue voisi sitoutua. Nythän se on jättäytynyt ulos hallituksen rasisminvastaisesta kampanjasta, vaikka koko kampanja luotiin puolueeseen liitettyjen rasististen ulostulojen seurauksena.
Hallitus onkin tiukentamassa taksialan säätelyä, joskin hiukan hitaammin, kuin alun perin oli tarkoitus. Hankkeella suitsitaan villejä takseja vaatimalla muun muassa kuljettajilta pakollista koulutusta, tiukentamalla taksiluvan ehtoja ja lisäämällä luvan saamisen esteeksi uusia rikosnimikkeitä. Pakollisen koulutuksen palauttaminen on näkyvin yksittäinen muutosesitys.
Ennen vuoden 2018 uudistusta taksinkuljettajan tuli läpäistä ammattitaitoa ja paikallistuntemusta osoittavat kokeet sekä käydä 30 tunnin mittainen peruskoulutus. Uudistuksen jälkeen pelkkä monivalintakokeen läpäisy on riittänyt. Nyt taksiluvan suorittamiseen halutaan taas 21 tunnin pakollinen koulutus.
Taksityö on maahanmuuttajan työpolulla usein niin sanottu sisääntuloammatti. Liian heppoinen sääntely on johtanut siihen, että kaikilla kuljettajilla ei ole tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta tai edes auttavaa suomen kielen taitoa. Mutta 21 tunnin koulutuskin kuulostaa vielä niukalta, varsinkin kun samaan aikaan maahanmuuttaneille tarkoitetuista kotoutumis- ja kielikoulutuksista leikataan.
Taksiyritys Kajon Oy päätti kymmenisen vuotta sitten, että se kouluttaa turvapaikanhakijoina saapuneita taksikuskeiksi ja työllistää heidät. Olisiko tässä se keskeisin keino? Kouluttaa ja työllistää, eikä jättää villisti kilpailemaan toimeentulosta.
Olisi kaikkien etu, että työ Suomessa on sellaista, jonka kautta pääsee osaksi yhteiskuntaa – sen sijaan, että ajautuu sen laitamille.
Shadia Rask
Kirjoittaja on yrittäjäksi ryhtynyt maahanmuuttotutkija, joka toivoo, että yhteiskunnallisista ongelmista voidaan puhua ja ratkoa ilman kokonaisten väestöryhmien leimaamista.