Shadia Raskin kolumni: Kaksikielinen Suomi tarvitsee ”pokkaruotsia” ja Toni Wirtasen esimerkkiä

Kummankin kansalliskielen osaaminen tulisi olla itsestään selvää. Ruotsin kieltä tyydyttävästi osaava selviää taidollaan hyvin Norjassakin. Maa, jonka kansallislaulun on kirjoittanut J.L.Runeberg on koko sivistyshistorialtaan ruotsin- ja suomenkielinen. Sivistynyt ihminen puhuu kyllä helposti kahta kotimaista kieltä. Englanti on tuontitavaraa ja sopii hyvin kansainväliseen käyttöön. On häpeä, jos joku suomalainen suostuu luopumaan oikeudestaan omien kieltensä käyttöön kotimaassaan.

Kello on vasta vähän päälle 13 ja kommentteja on jo yli 300. Jaksoin lukea vain ensimmäiset kymmenet kommentit. Miksi aina tätä samaa vääntöä päivänselvyyksistä? Ruotsinkielisillä pitää olla oikeus käyttää Suomessa vähemmistökielenä olevaan äidinkieltään koulutuksessaan, työssään, hoitaessaan asioitaan, käyttäessään yhteiskunnan palveluja, perhe-elämässään jne. Silti en ole kolumnistin kanssa samaa mieltä. Ylipäätään monipuolinen kielitaito on hyväksi. Sosiaalisessa kanssakäymisessä erikielisten välillä otetaan tietenkin käyttöön se sopivin molempien hallitsema kieli. Sillä ei ole mitään todellista merkitystä, vaikka se suomenkielisen ja ruotsinkielisen välillä olisikin se englanti. Suomi ei kaatuisi, jos kouluissa olisi mahdollisuus opiskella kieliä nykyistä monipuolisemmin ja jos toisia kotimaisia kieliä kohdeltaisiin opetussuunnitelmassa kuten ns. vieraitakin kieliä. Liputtaisin sen puolesta, että peruskoulun suorittaneella voisi olla oman äidinkielensä lisäksi repussaan kattavat alkeet parista muustakin kielestä. Jatko-opinnoissa voisi kielitaitoa syventää ja laajentaa. Terveisin suomenkielinen, joka on asunut kauan ulkomailla ja joka on opiskellut ja käyttänyt aikaa montaa eri kieltä elämässään.

En lähde mukaan. Suomessa olisi jo aika luopua tästä näennäisestä kaksikielisyydestä jossa ruotsinkieltä pidetään väkisin ja perusteetta toisena virallisena kielenä. Ne jotka sitä osaavat hyvä heille. Ja tämä Nato-kortti on aika koominen. Käsittääkseni Suomi pyrkii siinäkin suoraan USA:ssa olevan komentokeskusen alaisuuteen, ja tekee lisäksi suoria sopimuksia USAn kanssa. Ei tietenkään ruotsinkielen osaamisesta haittaakaan ole, mutta perustelut taas kerran vähintäänkin ontuvat.

Kaikki kunnia ruotsin kielelle, mutta esimerkiksi minun kansalnvälisessä vientiyrityksessäni vain englannin kielen osaamisella on väliä, ja tämän lisäksi etuna on espanjan ja kiinan kaltaisten kielten osaaminen. Konttorissamme myös toki suomen kieli on elintärkeää, jos haluat olla enemmän sisäpiirissä. Ruotsin kielen osaaminen ei olisi vienyt minua elämässäni eteenpäin, eikä auttanut tuomaan leipää perheeni pöytään, niin kuin englannin kieli ja muut kielet tekevät. Tämän vuoksi sen kannustimiset sen taitamiselle ovat yksilön näkökulmasta hyvin alhaiset, jos ainoa peruste on ruotsalaisväestön oikeudet, ja yksi ihminen ei voi paljoa vaikuttaa kokonaisen väestön oikeuksiin. Ei siinä, olisihan se kiva osata paremmin ruotsia, mutta jos avaan kirjan ja päätän opiskella kieltä, niin kannattavampaa minulle on opiskella espanjaa.