Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Usein kun joudun liikkumaan ihmisten ilmoilla, jokin asia muissa ihmisissä ärsyttää. Tämä lienee aika tyypillinen ilmiö tai tuttua ainakin paljon omaa tilaa kaipaaville.

Ärtyminen muille ihmisille on yleensä turhaa, sillä pilaa vaan oman päivänsä. Lisäksi tarkemmin tarkasteltuna syyllinen on usein rakenne tai olosuhde, ei niinkään ihmisten käytös. Mutta rakenteet jäävät usein ärtymyksen vallassa huomaamatta.

Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain ihmisiä uimahalleissa ärsyttävästä ilmiöstä. Nimittäin siitä, että joillakin uimahallin käyttäjillä on tapana vesijuosta tai uida rinnakkain, samalla keskustellen. Juttu oli tarkoitushakuinen. Sitä edelsi kysely siitä, mikä ihmisten käytöksessä uimahalleissa ärsyttää. Sen sijaan olisi voinut kysyä, mikä tekee juuri uimahallista erityisen ärsyttävän paikan.

Muiden ihmisten syyttäminen omasta ärsytyksestä on helppoa. Kysymysten muotoilu ohjasi vastaajia tarkastelemaan ihmisten käytöstä rakenteiden sijaan. Itsekin löydän hetkessä monta kanssaihmisissä ärsyttävää toimintatapaa julkisissa tiloissa, jos alan asiaa miettiä. Mutta sen sijaan valitsen pohtia, miten erilaisia rakenteita saataisiin muutettua.

Liikuntasosiologian apulaisprofessori Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta totesi eräässä sosiaalisen median keskustelussa, että uimahalliärsytykseen liittyy keskeinen liikuntapoliittinen kysymys, josta olisi syytä keskustella laajemmin. Nimittäin, liikunnan sosiaalinen puoli on oleellisen tärkeä silloin, jos halutaan saada vähän liikkuvia ihmisiä liikkumaan enemmän.

Monelle liikunta ei ole syystä tai toisesta helppoa, kiinnostavaa tai hauskaa. Jos liikunnan pitää olla yksinäistä tylsää puurtamista, moni jättää mieluummin liikkumatta. Tästä näkökulmasta rinnakkain vesijuoksevien ihmisten paheksunta on oikeastaan haitallista kansanterveydelle.

Aiheesta kirjoitetut jutut mediassa eivät myöskään kannusta liikkumaan vaan päinvastoin. Oli kyseessä ärsyyntyjä tai ärsyyntymisen kohde, luulen että ärsytyksestä jutun luettuaan miettii kaksi kertaa, huvittaako mennä uimahalliin lainkaan.

Ongelmahan ei itse asiassa ole rinnakkain vesijuoksevissa tai uivissa ja samaan aikaan jutustelevissa ihmisissä, vaan liian kapeissa radoissa, sikäli että ohittaminen on mahdotonta. Esimerkiksi Tampereen maauimalassa mahtuu vesijuoksuradalle aivan hyvin kaksi ihmistä rinnakkain molempiin suuntiin yhtä aikaa. Tilaa ohitella on, tai jos ei halua ohittaa, voi kääntyä takaisin tulosuuntaan jo aiemmin. Rataahan ei ole mikään pakko joka kerta edetä päästä päähän ja takaisin, lyhyempikin matka tuottaa saman määrän liikuntaa, kun matkan tekee useamman kerran.

Uimahallit ovat usein melko meluisia paikkoja, koska äänet kaikuvat kaakeleista. Melun tuottama aistikuormitus voi nostaa ärsytyskynnystä entisestään. Ehkä myös tätä rakenteellista asiaa olisi syytä tarkastella ja miettiä ratkaisuja.

Uimahallit voisivat leveämpien ratojen ohella tarjota vaikkapa hiljaisia aikoja, jolloin yhteisestä sopimuksesta kaikki puurtaisivat urheilusuorituksiaan pulisematta.

Uimahallit ja maauimalat ovat yhteisiä tiloja, jotka kuuluvat kaikille. Myös niille liikkujille, jotka tarvitsevat juttukaveria liikkumiseensa. Juttelevien liikkujien paheksunnassa haiskahtaa moralismi. Jonkinlainen oletus siitä, että on olemassa oikeanlaista ja vääränlaista liikkumista ja jopa oikeanlaisia ja vääränlaisia liikkujia.

Oikeanlaista liikkumista on hiki päässä ja hampaat irvessä suorittaminen ja vääränlaista rento yhdessäolo. Pitää olla nopea, eikä saa olla hidas. Oikeanlaisia liikkujia ovat ne, joilla on merkkivarusteet ja oikean kokoinen keho. On tutkittu, että esimerkiksi lihaville liikkujille osoitetaan eri liikuntapaikoissa monin tavoin, että he ovat väärässä paikassa.

Nykyisissä liikuntasuosituksissa ei korostu tehokas liikunta vaan kaikki liikkuminen on hyväksi, myös hidas ja mukava sellainen.

Ärtymys kannattaakin suunnata ensisijaisesti liikkumista estäviin ja haittaaviin tekijöihin eikä yhteenkään liikkuvaan ihmiseen. Kannattaa siis ennemmin vaatia leveämpiä vesijuoksuratoja, eikä muilta uimahallinkäyttäjiltä ilotonta yksin puurtamista.

Saara Särmä

Kirjoittaja nauttii eniten vesijuoksusta yksityisessä altaassa. Julkisissa uimahalleissa hän tekee oman tunnetyönsä eikä kiukuttele muille, vaikka jonkun väärä tekniikka ärsyttäisikin.