llkka Kanerva kutsui lähipiirinsä neuvotteluun kotikaupungissaan Turussa lokakuussa 2021.
Hän halusi käydä keskustelua mahdollisuudesta tavoitella kokoomuksen presidenttiehdokkuutta vuonna 2024.
Hauraan oloisen Kanervan ajatus herätti läsnäolijoissa hieman kummastusta, mutta he lupasivat tukensa. Asiaan oli tarkoitus palata myöhemmin.
Ei palattu. Ilkka Kanerva menehtyi puoli vuotta myöhemmin vaikean sairauden murtamana.
Kanervasta uunituoreen kirjan kirjoittanut turkulainen toimittaja ja radiopersoona Markku Heikkilä arvioi, että mies uskoi vielä selättävänsä tämänkin koettelemuksen.
– Kyllä Kanerva oli vakavalla mielellä liikkeellä. Hän luotti siihen, että hoidot tehoavat. Seuraavan vuoden helmi-maaliskuuhun asti hän osallistui valtiojohdon ja eduskunnan valiokuntien puheenjohtajien kokouksiin ja yritti olla mukana.
Kaikkien kaveri
Heikkilän teos, Ike. Unohtumaton Ilkka Kanerva, kuvaa Suomen pitkäaikaisimman kansanedustajan, kolmen hallituksen ministerin, urheiluvaikuttajan ja kansainvälisen toimijan elämää hänen läheistensä sekä ystävä- ja kaveripiirinsä muistelujen muodossa.
Ääneen pääsee noin 50 henkilöä Kanervan lapsuudesta, nuoruudesta ja poliittisen uran varrelta. Varsinaisia vihamiehiä Kanervalla ei Heikkilän mukaan juuri ollut.
– Eihän Ilkkaa voinut kauaa vihata. Hän tuli paikalle, taputti selkään ja sanoi, että nämä ovat näitä juttuja. Ei me enää niitä muistella.
Ilkka Kanervan hallitseva luonteenpiirre oli yltiösosiaalisuus. Hänen tapansa kohdata ihmisiä oli ainutlaatuista.
– Hänellä oli aina positiivinen sana sanottavana jokaiselle ja valtava muisti, joka ulottui kohdattujen ihmisten perheenjäseniin tai jopa lemmikkieläimiin, kertoo kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz kirjassa.
Zyskowicz arvioi, että kyseessä oli sekä luontainen ominaisuus että tarkoin harkittu työkalu.
– Kyllä hän tiesi oman valloittavuutensa ja imarteli ihmisiä tietoisesti, mutta eihän kukaan osaa niin täydellisesti mukavaa näytellä. Kyllä pohja käytökselle täytyi tulla sydämestä.
Vaalit hermoja raastava kokemus
Kanerva pärjäsi erinomaisesti vaaliareenoilla. Ainoa epäonnistuminen tapahtui vuoden 1972 eduskuntavaaleissa, jossa hän keräsi vähän yli 3 000 ääntä eikä tullut valituksi. Sen jälkeen alkoi pitkä 12 kansanedustaja- ja 13 kuntavaalikauden putki.
Hyvästä menestyksestä huolimatta vaalit olivat Kanervalle toistuva hermoja raastava kokemus.
– Ike pelkäsi aina kuollakseen putoamista. Sen seurauksena hän teki viimeisinä vaalinalusviikkoina hullun lailla töitä kiertäessään eri tilaisuuksissa, kertovat Kanervan kampanjoihin osallistuneet Juho Savo ja Kari Veijonen.
Markku Heikkilän mielestä Kanerva katsoi, että kansan suosio ei ole annettu ja pysyvä asia. Sen voi myös menettää.
– Hän pelkäsi myös sitä, että äänimäärä, jolla tulee valituksi, ei ole riittävän suuri. Ministereitä valitaan siitä joukosta, joka saa noin 10 000 ääntä.
Jyrkkä syöksykierre
Ilkka Kanervan poliittisen uran huipennus oli ulkoministerin tehtävä. Paikka avautui vuonna 2007 työnsä aloittaneessa Matti Vanhasen toisessa hallituksessa.
Kanerva oli onnensa kukkuloilla, mutta syöksykierre alkoi vuoden päästä, kun ”vilkas tekstarisormi ja puolituhma viestittely botox-trimmatun tyrkyn kanssa veivät ministerisalkun”. Uskottavuus meni, ja Kanerva joutui allekirjoittamaan eroanomuksen.
– Koko mies oli surun valtaama sisältä ja päältä. Joskus sanotaan, että suru synnyttää sairauden. Tuli mieleeni, että näinkö Ikellekin kävi, muistelee keskustan kansanedustaja ja Kanervan ministerikollega Liisa Hyssälä kirjassa.
Jatkoa seurasi, kun vaalien ja Kanervan 60-vuotissyntymäpäivien varainhankintaan liittyvistä epäselvyyksistä sikisi oikeusjuttu. Kanerva kävi henkisesti aallonpohjassa ennen kuin hovioikeus hylkäsi syytteet vuonna 2013.
– Kyllä hän oli apealla mielellä näissä vyörytyksissä. Katseli maahan, pyöritteli päätään ja pelkäsi, mitä tiedotusvälineet seuraavaksi julkaisevat, arvioi Markku Heikkilä.
Kanervalle luonteenomaisesti hän palasi vastoinkäymisten jälkeen uudelleen politiikan parrasvaloihin. Kannattajat eivät häntä hylänneet.
– Hän nousi aina jaloilleen. Se oli hänen erityispiirteensä. Hän pystyi mukautumaan uusiin tilanteisiin, toteaa kirjassa entinen pääministeri, keskustan Esko Aho.
Kemiat eivät kohdanneet
Ilkka Kanervan ja presidentti Sauli Niinistön välien väitetään olleen pitkään jännitteiset. Niinistö ei kannattanut Kanervan valintaa Suomen pankin johtokuntaan eikä tukenut merkittävästi hänen pyrkimyksiään kokoomuksen puheenjohtajaksi.
Heikkilän mielestä varauksellisen Niinistön ja elämäniloisen Kanervan kemiat eivät kohdanneet, mutta iän myötä vastakkainasettelut tasoittuivat ja herrat löivät kättä päälle.
– Niinistö luopui Etyjin Suomen valtuuskunnan puheenjohtajuudesta Kanervan hyväksi. He soittelivat paljon, kävivät toistensa luona ja luotasivat ulkopolitiikkaa.
Kanervan presidenttipyrkimyksiä Niinistö kommentoi kirjassa arvoituksellisesti: ”Jos minä kuittaan sen nyt sillä, että minulla on moneen kertaan käynyt mielessä, että olisipa Ike vielä hengissä”.
Vakava sairaus vei lopulta voiton Ilkka Kanervasta. Elämän liekki sammui 14. huhtikuuta 2022. Kanerva oli 74-vuotias. Hän piti sairautensa loppuun asti vain pienen piirin tiedossa.
– Puoliso Elina Kanerva kertoi, että Ilkka ei halunnut kuulla voivottelua ja säälittelyä tilanteestaan. Hän halusi mieluummin jutella, naurahdella ja kertoa hauskoja tarinoita. Positiivinen tunne piti säilyttää loppuun saakka, kertoo Markku Heikkilä.