Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin tulo Suomeen voidaan nähdä vähintäänkin keskisormen heilutteluna Venäjän presidentti Vladimir Putinille, arvioi Yhdysvaltain politiikkaan erikoistunut väitöskirjatutkija, SDP:n kansanedustaja Jani Kokko.
– Sehän on selvää, että ilman Vladimir Putinia Suomi tuskin olisi liittynyt Natoon ja kohta myös Ruotsi.
Bidenin vierailun merkittävyys korostuu, sillä Yhdysvaltain presidentti tulee ensimmäistä kertaa Suomeen pelkästään Suomen takia, onnittelemaan tuoretta Nato-jäsentä.
– Näin nopea vierailu on symbolisesti merkittävä Suomelle, varsinkin kun olemme taloudellisesti ja väestöllisesti pieni maa Nato-kokonaisuudessa. Suomen ja Yhdysvaltain suhteet eivät ennen ole olleet niin läheisiä kuin ne nyt ja tulevaisuudessa ovat.
Kokko muistuttaa, että aiemmin Yhdysvaltain presidentit ovat tulleet Suomeen yleensä jonkun muun kuin Suomen johdosta.
Gerald Ford tuli ETY-konferenssiin vuonna 1975, George Bush tuli tapaamaan Mihail Gorbatshovia, 1990 Bill Clinton Boris Jeltsiniä 1997 ja Donald Trump Vladimir Putinia 2018. Ronald Reagan yöpyi Helsingissä 1988 tasatakseen aikaeroa matkalla Moskovaan.
Suomi on poistunut puolueettomasta kentästä
Suurvaltajohtajien tapaaminen Suomessa oli aiemmin luontevaa, sillä neutraaliin maahan pystyi huoletta tulemaan idästä ja lännestä.
– Nyt Suomi on ehkä lopullisesti ankkuroitu tiiviisti läntiseen liittoumaan ja jatkossa suurvaltajohtajat suuntaavat Sveitsiin tai Itävaltaan, kun Suomi on poistunut puolueettomasta kentästä, pohtii Kokko.
Joe Bidenin virkakausi jatkuu vielä vuoden 2023 lopulle. Toiseen kauteen on mahdollisuus 5. marraskuuta 2024, kun USA:ssa järjestetään presidentinvaalit 60. kerran.
Edellinen presidentti Donald Trump pyrkii myös ehdolle. Omalla kaudellaan Trump suhtautui hyvin kriittisesti Natoon ja uhkasi jopa USA:n eroavan Natosta, jollei Eurooppa rahoita merkittävämmin liittoumaa.
Puolustusvaliokunnan jäsen Jani Kokko ei ole huolissaan Naton tulevaisuudesta, sillä Trumpin Nato-lausunnot eivät eroa George Bush juniorin ja Barack Obaman puheista, vaikka olivat retorisesti paljon karkeampia. Bush, Obama ja Trump patistelivat Eurooppaa ottamaan enemmän vastuuta omasta puolustuksesta.
– Jos kävisi niin yllättävästi, että Trump valittaisiin uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi, asetelma ei muutu. Yhdysvalloissa molempien puolueiden turvallisuuspoliittinen koneisto näkee, että laaja liittolaisten verkosto on yksi syy miksi Yhdysvallat pystyy olemaan vahva globaali toimija.
Kokko arvioi, että juuri Euroopan avulla Yhdysvallat hoitaa liittolaisuudet ja sitoumukset muun muassa Etelä-Korean, Japanin, Filippiinien ja Australian kanssa. Tosin Yhdysvallat voi suunnitella joukkojensa strategisia painotuksia uudestaan, koska Yhdysvalloilla on toimintakenttänä koko maailma, kun taas eurooppalaisilla painottuu vahvasti kansallinen ja alueellinen puolustus.
– Minkälaisia resursseja Yhdysvallat siirtää Kiinan lähialueelle, Aasiaan, Etelä-Kiinan merelle, miten Ukrainan tilanne kehittyy, minkälaista sotilaallista läsnäoloa Yhdysvallat tarvitsee Euroopassa ja miten eurooppalaisten Nato-maiden vahvistunut puolustuskyky vaikuttaa, puntaroi Kokko tulevaisuuden näkymiä.