Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Hallitusneuvotteluissa leikattiin, kiristettiin ja sopeutettiin. Yhtäkään mahdollista säästökohdetta ei säälitty. Paitsi yhtä.
Minne unohtui kotitalousvähennys? Miksi kotitalousvähennykseen ei kajottu, vaikka tutkimusten mukaan kotitalousvähennyksessä ei ole mitään järkeä?
Jos kotitalousvähennys lakkautettaisiin, valtiolla ja kunnilla olisi joka vuosi yli 400 miljoonaa euroa enemmän käytettävänään.
Kotitalousvähennys on eri muodoissaan ollut olemassa vuodesta 1997 lähtien. Askel askeleelta on kasvatettu sekä vähennyksen euromäärää että vähennykseen oikeuttavien palvelujen listaa.
Kotitalousvähennyksen tavoite on lisätä palvelualojen työpaikkoja ja kitkeä veronkiertoa. Vaan miten on käynyt? Ei mitenkään.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja Palkansaajien tutkimuslaitos tekivät pari vuotta sitten tutkimuksen, jonka mukaan kumpikaan tavoitteista ei ole toteutunut.
Tutkimuksen viileä johtopäätös oli, että ”kotitalousvähennys näyttää lähinnä hyödyttävän kuluttajia, jotka olisivat joka tapauksessa kuluttaneet palveluita”.
Toukokuun lopussa oman raporttinsa julkisti verohallinto, joka tutki kotitalousvähennyksen vaikutuksia harmaaseen talouteen eli veronkiertoon.
Raportin mukaan ”järjestelmän harmaata taloutta vähentävä vaikutus ei ole kovinkaan merkittävä”.
Tänä vuonna kotitalousvähennystä myönnetään arviolta 460 miljoonan euron verran. Kuten ennenkin, vähennyksen saa harvempi kuin joka kymmenes suomalainen.
Nuo miljoonat eurot eivät sada taivaasta, vaan muiden veronmaksajien on maksettava ne omien verojensa muodossa.
Sama suomeksi: kotitalousvähennys on puolen miljardin euron suuruinen tulonsiirto keskituloiselta enemmistöltä pienelle hyvätuloiselle vähemmistölle.
Jostakin syystä kaikki iloitsevat verovähennyksistä, vaikka on päivänselvää, että vähiten verovähennyksiä saavien pitäisi vihata niitä. Emmehän me maksa veroja valtiolle ja kunnille, vaan toisillemme. Yhden veronmaksajan voitto on aina toisen veronmaksajan tappio.
Kotitalousvähennyksen ansiosta hyvätuloiset saavat samat palvelut lopulta halvemmalla kuin pienituloiset ja tulottomat. Kotitalousvähennyksen työllistävä vaikutus taas rajoittuu lähinnä verohallintoon. Ja kuten jo todettu, kotitalousvähennys ei estä veronkiertoa. Se on pikemminkin tarjonnut uusia mahdollisuuksia verovilunkiin.
Vuosien saatossa verotusta on yksinkertaistettu ja selkiytetty. Kotitalousvähennys on poikkeus.
Yksikään veronmaksaja ei tiedä, mistä kaikesta kotitalousvähennyksen voi saada ja mistä ei. Paitsi ehkä muutama sellainen veronmaksaja, joka on töissä verohallinnossa.
He tietävät esimerkiksi sen, että oven maalauttamisesta saa vähennyksen, kunhan ei vie ovea kodin ulkopuolelle maalattavaksi. Uudisrakentamiseen kotitalousvähennystä ei voi käyttää, paitsi jos rakentaa terassin, pation, valokatoksen, aidan tai laiturin. Siinä tapauksessa terassia ei kuitenkaan saa lasittaa ja lämpöeristää.
On varsin mahdollista, että kotitalousvähennys ohjaa ostamaan juuri sitä, mistä vähennyksen voi saada.
Sukeltajan tekemä laiturin kuntotarkastus oikeuttaa kotitalousvähennykseen, mutta homekoiran käyttö kodin homeongelmien tutkimiseen ei oikeuta yhtään mihinkään. Koiran ulkoiluttamisesta kotitalousvähennyksen kyllä saa.
Nuohouksesta vähennystä ei myönnetä, vaikka tulisijojen säännöllinen nuohous saattaisi olla yhteiskunnalle vielä hyödyllisempää kuin koirienulkoilutuspalveluiden ostaminen.
Tosin jos nuohooja puhdistaa savuhormin sijasta öljypolttimen, kotitalousvähennys kilahtaa tilille.
Kertoisin mielelläni kaiken muunkin, mitä verottajan ohjeistuksissa sanotaan kotitalousvähennyksen rajanvedoista, mutta aika ei millään riitä. Kehotan jokaista perehtymään aluksi vaikkapa verottajan laatimaan 24-sivuiseen tiivistelmään.
Pekka Seppänen
Kolumnin kirjoittaja on riippumaton tarkkailija.
Kolumnista voi keskustella 21.6. kello 23.00 saakka.