Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Helsingin Sanomien haastattelussa kantaverkkoyhtiö Fingridin pian eläköityvä toimitusjohtaja Jukka Ruusunen teki miehen teon. Samalla kun hän ylisti vihreän siirtymän taloudellista potentiaalia, hän tunnusti vielä parikymmentä vuotta sitten uskoneensa, ettei tuulivoima tuottaisi muuta kuin mielihyvää.

Ilahduin sekä miehen rehellisyydestä että hänen sanoistaan, sillä niin uskoin itsekin. Kun Ultra Bra aikoinaan valitteli, ettei vieläkään tuulivoimaa, ajattelin: saavathan sitä viherpiipertäjät lauleskella.

Sitten äkkiä tuulivoima olikin kannattavaa. Myllyt kasvoivat korkeutta ja Suomi havahtui siihen, että itse asiassa täällä tuulee paljon.

Vanhojen jäärien lailla epäilin edelleen. Kyselin, miten sitten suu pannaan, kun on tyyntä?

Sitten tuli vety.

Jos tarkkoja ollaan, eihän se mistään tullut. Se on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine. Se on kaikkein kevein alkuaine. Maapallolla se esiintyy aina yhdisteissä, sillä vetyatomit ovat tavattoman ärhäköitä yhtymään muihin atomeihin. Esimerkiksi happiatomiin, jolloin syntyy vesimolekyyli.

Vetyatomit voidaan repiä irti vesimolekyylista, jos käytettävissä on paljon energiaa. Vety voidaan sitten säilöä, kuljettaa halutessa vaikka ulkomaille ja antaa sen jälleen yhtyä happeen.

Silloin saadaan takaisin, mistä lähdettiin liikkeelle: vettä ja kallisarvoista energiaa.

Tässä tuulivoima astuu näyttämölle kuin sadun prinssi. Silloin kun tuulee niin että propellit vinkuvat, pannaan kuvaannollisesti tuuli pulloon tekemällä vetyä. Kun on tyyntä, tuulienergia vapautetaan pullosta.

Ja mikä oleellisinta, prosessi on käytännössä päästötön. Vedyn pullottamiseen toki liittyy teknisiä haasteita.

Tämä kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Mutta Suomeen suunnitellut miljardien vetyinvestoinnit puhuvat rahan kieltä, eikä sillä ole tapana valehdella. Sanotaankin, että suomalaisten edessä on hieno mahdollisuus rikastua.

Vierailin äskettäin Norjan Stavangerissa. Sunnuntaina paikallisen öljymuseon edessä oli Corvette-tapahtuma. Niitä seisoi parkissa satakunta leuhkimassa öljyn tuomista rikkauksista. Selvästikin energiaa myymällä vaurastuu.

Mutta energian, jota koko maailma lähitulevaisuudessa himoitsee, pitää olla päästöttömästi tuotettua. Esimerkiksi suomalaisella tuulivoimalla.

Mutta miksi juuri suomalaisella? Vastaus on, että Suomi on eurooppalaisittain iso ja erittäin harvaan asuttu maa. Täällä on lääniä, minne rakentaa tuulivoimaa. Täällä on rantaviivaa, jossa puhaltaa jatkuvasti.

Tämä pätee myös Ruotsiin. Mutta historia on opettanut meille karvaan totuuden. Jos olemme vain yhtä hyviä kuin Ruotsi, jostakin syystä ruotsalaiset aina nappaavat voitot. Esimerkkinä vaikkapa Käärijä.

Voittaaksemme meidän täytyy olla ruotsalaisia parempia. Siksi vetytaloudessa meidän täytyy olla edelläkävijöitä, joita he kadehtivat.

Seuraava hallituskausi tulee olemaan kriittinen. Hallituksen toimista riippuu, pystymmekö tarttumaan meille tarjottuun kultalusikkaan vai tyrimmekö mahdollisuutemme. Jäämmekö laahaamaan jalkojamme samalla kun ruotsalaiset harppovat ohitse.

Fingridin johtajan sanoin, tätä mahdollisuutta ei kannattaisi sössiä.

Lähes jokainen meistä on erehtynyt tuulivoiman suhteen. Nyt on aika muistella noita erehdyksiä.

Vaikka joskus tuhahdetaan, että jälkiviisaus on imelintä viisautta, sanonta on harvinaisen typerä. Sitä on viljelty, kun menneiden presidenttien toimia on viime aikoina pyritty arvioimaan uudelleen. Mutta historian virheiden tarkastelun tarkoituksena ei ole langettaa tuomioita vaan ottaa oppia tulevaisuutta varten.

Siksi omat, tällä hetkellä hellityt mielipiteet on hyvä asettaa pitkään jatkumoon.

Tämä pätee myös käynnissä olevaan energiamurrokseen. Kannattaa esimerkiksi kysyä, miten meni omasta mielestä höperehtiminen tuulivoimaloiden räjäyttämistä lepakoista.

Jokaisen on myös syytä kysyä itseltään, kumpi on tärkeämpää: tankata vanhaan Toyotaan kymmenen senttiä halvempaa bensaa vai olla kuin norjalaiset? Onko lapsellemme tärkeämpää, ettei horisontissa vaaran laella näy tuulimyllyä, vai että hän saa elää kuin norjalainen?

Tosin mieluiten ekologisesti ja ilman Corvettea.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja kirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Kolumnista voi keskustella 22.6. kello 23.00 saakka.

Korjaus 21.6. kello 10.11: Korjattu lausetta, jossa kuvaillaan vesimolekyylin syntymistä. Alkuperäisessä kirjoituksessa luki virheellisesti vetymolekyyli, vaikka kohdassa tarkoitettiin vesimolekyyliä.