Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Yhä useampi nuori on yksinäinen. Yhä useampi nuori kamppailee mielenterveyden kanssa. Kun teen työtä nuorten kanssa, huoltani ei niinkään herätä sellaiset nuoret, joita koulunkäynti ei kiinnosta. Huolestuttavimpia ovat ne nuoret, joita ei kiinnosta elämässä mikään. Ja tämä joukko kasvaa vuosi vuodelta.
Yhä suurempi osa nuorista jää kotiinsa eikä haasta itseään juuri millään elämänalueella, ei henkisesti eikä fyysisesti. Esimerkiksi lastensuojeluilmoituksissa korostuu usein poissaolot koulusta. Nyt kun nuoret viettävät kesälomaa, osa heistä erkaantuu yhä kauemmas maailman menosta.
Nuorten passivoitumisen määrä näyttää kasvavan jokaisessa uudessa ikäluokassa. Julkisuudessa on kaksi mittaria, joiden alamäki jatkuu vuodesta toiseen: lukutaito ja liikunta.
Olen osallistunut Opetushallituksen erikoismiehenä kahteen hankkeeseen, joissa näitä ongelmia vastaan taistellaan: Liikkuvaan kouluun ja Lukuliikkeeseen. Molemmat projektit tuntuvat mittaluokaltaan vähäisiltä käsillä oleviin ongelmiin nähden.
Tilastot aiheesta ovat yksinkertaisia: mielenterveys ja elämänhallinta kohenevat dramaattisesti, jos ihminen lukee ja liikkuu. Aktiivinen elämä johtaa lähes väistämättä elämässä pärjäämiseen. Silti alati kasvava vähemmistö nuorista elää passiivista elämää.
Maailman lukutaitofoorumin tuoreen selvityksen mukaan 745 000 suomalaista kamppailee lukutaitonsa kanssa. Se tuottaa 3,5 miljardin euron vuosittaiset kustannukset valtiolle.
Heikon lukutaidon kustannukset liittyvät paitsi osaamistason laskuun, myös suoraan ihmisten terveyteen. Lukutaitoiset ihmiset esimerkiksi syövät järkevämmin ja käyttävät lääkkeitä heikosti lukevia paremmin. Lukutaidottomuuden ja rikollisuuden korrelaatio on niin ikään luotisuora.
Kun katsoo muita länsimaita, meikäläinen alamäki tullee vielä jatkumaan. Esimerkiksi Britanniassa joka viides ihminen rämpii sujuvan lukutaidon kanssa.
Lähes yhtä massiiviset kulut syntyvät liikkumattomuudesta. UKK-instituutin laskelmien mukaan vähäinen liikkuvuus aiheuttaa Suomessa yli kolmen miljardin euron vuotuiset kulut. Mitä huonommassa kunnossa ihmiset ovat, sitä sairaampia he ovat, ja sitä suurempia kuluja heistä valtiolle koituu.
Näyttääkin siltä, että valtion ongelmana ei niinkään ole alijäämä, vaan kulujakauma. Osa kansasta on passivoitunut, mistä syntyy melko tarkalleen sen verran kuluja, mitä tulevan hallituksen on pahimmillaan kaavailtu leikkaavan. Mekanismi tuntuu vain nurinkuriselta: Sen sijaan, että lukutaitoa ja liikuntaa pyrittäisiin lisäämään uusilla tavoilla, niiden kuluja halutaan leikata. Ei tarvita oraakkelia ennustamaan, että kehitys johtaa kurjistumiseen, jossa lyhyimmän korren vetää juuri se porukka, jonka lähtötilanne on kaikista heikoin.
Yhä suurempi osa ihmisistä jää kotiinsa eikä haasta enää itseään henkisesti tai fyysisesti.
Tällaisia nuoria ja aikuisia olen tavannut vuosien saatossa tuhansia ja oppinut ymmärtämään maailmaa heidän silmin. Heidän näkökulmansa on looginen: On vaikeaa tai mahdotonta haastaa itseään kehittymään millään alueella, jos tuntee olevansa muita huonompi eikä pysty selittämään itselleen, mitä ponnistelulla voi saavuttaa. Elämä alkaa valua sormien väleistä, ja päivät täyttyvät jonkin sellaisen odottamisesta, joka ei koskaan tule.
Samuel Becketin kuuluisa näytelmä Huomenna hän tulee kertoo kahdesta miehestä, jotka odottavat Godotin saapumista. Odotusta ei palkita, Godot ei saavu milloinkaan. Yhä useamman ihmisen elämä on alkanut muistuttaa tätä näytelmää. Sen seurauksena ihmiset pitkästyvät, tylsistyvät ja sairastuvat. Siten heistä alkaa tulla ongelma paitsi itselleen, myös ihmisille ympärillään.
Alamäen kulkeminen ei sinänsä ole vaarallista. Onhan selvää, että elämään kuuluu alankovaiheita. Ongelmaksi taitotason ja fyysisen kunnon heikentymisessä onkin tullut sen periytyvyys. On syntynyt vähemmistöjä, jossa kurjuudesta eroon pääseminen on ylivoimainen ongelma, koska mielekkäitä keinoja kurjuutta vastaan taistelemiseen on yhä vaikeampi löytää.
Syrjäytymisen suhteen tulokset ovat kaikkien nähtävillä. Ennen pitkää olemme matkalla luokkayhteiskuntaan, jossa passiivinen elämäntapa alkaa muodostaa itseymmärrystä osalle väestöä.
Aleksis Salusjärvi
Kirjoittaja on kirjallisuuden ammattilainen, joka opettaa lukutaitoa eloonjäämistaitona ongelmiin ajautuneille nuorille ja harrastaa nyrkkeilyä.
Kolumnista voi keskustella 17.6. kello 23.00 saakka.