Kaksivuotias valkoinen länsiylämaanterrieri Kasper katsoo valppaana ja jokainen lihas jännittyneenä kauempana kulkevia koiria. Koira ei inahda eikä hötkyile mihinkään suuntaan.
– Nyt se ei näköjään sanokaan mitään. Ennen se olisi tässä tilanteessa jo vähän räyhännyt, toteaa omistaja Eija Karjula.
Karjula osallistui hiljattain ongelmakoirakouluttajan vetämälle kurssille, joka oli suunnattu kotikoirille.
Hän sai ohjeet tehdä itsestään koiran silmissä kiinnostavamman sekä ennakoida ohitustilanteita hyvissä ajoin. Jo ensimmäisten harjoittelupäivien jälkeen tulokset näkyvät, vaikka Karjula ei odotakaan nopeita ratkaisuja.
– Sehän ei tapahdu niin, että kouluttaja sanoo jotain ja koira lähtee erilaisena sieltä koulutuspaikalta, vaan meidän pitää tehdä se työ niiden ohjeiden mukaan, Karjula sanoo.
Korona-aikana pentujen kanssa jäi tekemättä paljon
Suomen eläintenkouluttajat ry:n puheenjohtaja Maria Pesonen toteaa, että pandemian aikainen eristyneisyys näkyy sekä koiraongelmien lisääntymisessä että koulutuspalvelujen kysynnässä.
Pandemian aikana esimerkiksi pennun sosiaalistaminen ei välttämättä onnistunutkaan hyvin.
– On ollut paljon asiakkaita, jotka kertoivat, että pentuaikana jäi tekemättä paljon. Ei löydetty koirakavereita tai ei järjestetty kursseja. Myöhemmin koirat eivät osaakaan kohdata kaikkia asioita, Pesonen kertoo.
Pesonen korostaa, että ongelmat eivät ole uusia, mutta ne tulevat nyt enemmän esille. Esimerkiksi eroahdistusta on ollut monella etätöiden aikaan otetulla pennulla.
– Koiralla ei ole mitään hajua mitä tapahtuu ja ne jäävät oman onnensa nojaan, jos ei ole ehditty opettaa yksinoloa.
Pesonen iloitsee kuitenkin siitä, että elämän normalisoiduttua pentujen koulutukseen ja sosiaalistamiseen on aktivoiduttu uudelleen.
– On hirveän paljon asioita, joita pitää muistaa kouluttaa, Pesonen muistuttaa.
Koirakouluttaja: keskinäisellä kunnioituksella pärjää pitkälle
Rovaniemeläinen Jari Keinänen on toiminut koirakouluttajana 30 vuotta ja on ratkaissut lukemattomia hankaliakin ongelmatilanteita koirien ja niiden omistajien kanssa.
Keinäsen mukaan koronan aikana koettu koirabuumi on luonnollisesti johtanut siihen, että myös ongelmia näkyy enemmän. Hänen mielestään koiria myös inhimillistetään nykyään liikaa.
– Säännöt ovat aika tärkeitä, niin lapsille kuin koirillekin. Sääntöjen tarkoitus on helpottaa elämää eikä vaikeuttaa sitä, Keinänen toteaa.
Keinänen korostaa, että koirat ovat yksinkertaisia eläimiä, joiden kanssa pärjää loppujen lopuksi hyvin maalaisjärjellä. On yksi asia, jonka hän toivoisi jokaisen sohvakoirankin omistajan muistavan: keskinäinen kunnioitus.
– Kukaan meistä ei laita koiraa sen takia, että sen kanssa on inhottava lähteä lenkille, vaan päinvastoin, mehän laitetaan se sen takia että tulisi lähdettyä lenkille. Jos koira alkaa hallita elämää, niin kyllä silloin kannattaa jo tehdä jotain.
Häpeä voi estää avun hakemisen
Monet koiraseurat haluavat auttaa koiranomistajia ongelmien kanssa järjestämällä kursseja, joille ovat tervetulleita myös kotikoirat.
Moni kuitenkin häpeää koiransa käyttäytymistä, mikä voi jopa estää avun hakemisen. Aktiivinen koiraharrastaja Miisa Saukkonen tunnistaa tunteen omistakin kokemuksistaan.
– Häpeään ei saa jäädä rypemään. Rohkeasti vain hakemaan apua ja kysymään vaikka paikallisilta koiraseuroilta onko heillä jotain koulutusta.
Saukkonen tähdentää myös sitä, että apua kannattaa hakea koulutetulta ammattilaiselta, jos omalla koiralla on hankalaksi koettuja käytöksiä.
– Meillä tavallisilla harrastajilla ei välttämättä ole kokemusta kaikista ongelmista. Alan ammattilaiset ovat juuri niitä, joita apu löytyy todennäköisesti aika helposti ja nopeasti, Saukkonen toteaa.