Protestien syitä koskevat vastakkaiset näkemykset esiintyvät samassa yhteydessä, mutta protestoijien tyytymättömyyttä tuetaan konkreettisilla ongelmakuvauksilla ja luvulla, kun taas Maduron näkemys esitetään lyhyenä väitteenä ilman vastaavaa perustelua. Kyse on näkökulmien asiasisällön epäsymmetriasta, ei ensisijaisesti lähteiden journalistisesta kohtelusta; vinouma on lievä.
”Maduro väittää protesteja äärioikeiston pyrkimyksiksi syrjäyttää hänen hallintonsa.”
”Mielenosoittajat ovat olleet pääosin keskiluokkaisia venezuelalaisia, jotka ovat kyllästyneet henkirikosten suureen määrään sekä hurjaan inflaatioon, joka kipusi viime vuonna 56 prosenttiin.”