Yhdysvaltain kansalaisuus on miljoonille ihmisille suurin tavoite, jonka elämässä voi saavuttaa. Siitä alkaa unelman toteuttaminen, jonka eteen jokainen uusi kansalainen näyttää olevan valmis antamaan kaikkensa.
Yhdysvaltain nykyiset poliittiset myllerrykset eivät merkitse useimmille siirtolaisille mitään verrattuna entisten kotimaiden oloihin.
Osa hakee kansalaisuutta heti kun se on viiden vuoden jälkeen mahdollista. Osalle paperit jäävät eri syistä täyttämättä kymmeniksi vuosiksi.
Yhdysvalloissa asuu lähes yhdeksän miljoonaa sellaista ihmistä, jotka ovat oikeutettuja kansalaisuuteen. Yleensä hakemus jää tekemättä heikon kielitaidon, puuttuvien dokumenttien tai rahapulan takia.
Kansalaisuushakemusten määrä kääntyi Yhdysvalloissa selvään nousuun viime vuoden lopussa, kun Donald Trump äänestettiin presidentiksi.
Osavaltiosta riippuen hakemuksia on tullut jopa 20–30 prosenttia enemmän kuin aiemmin. Presidentti Trumpin puheet, lupaukset tai uhkaukset muunmaalaisten karkottamisesta tai maahanpaluun vaikeuttamisesta ovat hermostuttaneet Yhdysvalloissa pitkäänkin pysyvällä asumisluvalla, ns. green cardilla asuneita.
Vuosittain kansalaisuustestin läpäisee keskimäärin 700 000 ihmistä.
Sata ihmistä keskipäivän polttavan kuumassa ja kosteassa säässä on pukeutunut parhaimpiinsa ja kuuntelee tyynen jännittyneinä, kun Yhdysvaltain maahanmuuttoviraston edustaja jakaa viime hetken ohjeita seuraavan tunnin kulusta.
Alkamassa on kansalaisuusvalatilaisuus.
He edustavat vielä 44 valtiota, mutta tunnin päästä he kaikki ovat saman tähtilipun alla. Sitä varten asiakirjakuoreen on jokaiselle jaettu pieni Yhdysvaltain lippu.
56-vuotias Pedro Villarroel tuli Caracasista, Venezuelasta Yhdysvaltoihin jo 30 vuotta sitten. Hän on erikoistunut rakennusurakointiin ja korjausrakentamiseen.
Kansalaisuus on jäänyt vaihtamatta, vaikka tyttäretkin ovat syntyneet Yhdysvalloissa. Nyt häntä hermostuttaa Venezuelan sisäinen tila, sinne ei tee mieli matkustaa vanhalla passilla.
– Venezuelassa ihmisiä ammutaan kaduille joka päivä. Onneksi tyttäreni ovat syntyneet Yhdysvalloissa ja vaimo saa kansalaisuuden ensi viikolla, Villarroel iloitsee.
Pedro Villarroel vakuuttaa, ettei hänelle ole edes tullut mieleen, että presidentti Trumpin hallinto määräisi hänet jostain syystä poistumaan maasta.
Jos elämä on ollut rikkeetöntä, niin elämän Yhdysvalloissa pitäisi olla turvattu.
– Olen pitänyt itseäni kansalaisena jo pitkään, hän pohtii.
Maahanmuuttoviranomaisille mutu-tuntuma ei kuitenkaan kelpaa ja Trumpin haamu heiluu sittenkin ratkaisun takana.
Joukon ainut iranilainen, 33-vuotias ohjelmistoinsinööri Muhamed Esmaeili, haki kansalaisuutta heti kun se oli mahdollista, siis runsaan viiden maassa olovuoden jälkeen.
– Arvostan vapautta, mutta myös lakeja ja sääntöjä ja haluan olla osa tätä hienoa kokonaisuutta, hän hymyilee.
Hän myöntää, että presidentti Obaman hallinto oli mieluisampi, mutta uskoo, että Yhdysvaltain järjestelmä kestää nykyisenkin johtajan.
– Täällä yksi ihminen ei voi tehdä sitä mitä yksin haluaa – kyllä kansa sen pystyy estämään, hän sanoo ihailua äänessään.
Esmaelin syntyessä Iranissa oli jo tapahtunut islamilainen vallankumous. Järjestelmän ero Yhdysvaltoihin ei siis voisi olla suurempi.
Uuden kansalaisuuden kynnyksellä hän ei halunnut käydä taustojaan läpi. Se tuli selväksi, että hän on saapunut Yhdysvaltoihin yksin ilman perhettä, eikä kukaan ole tulossa Iranista perästä.
19-vuotias opiskelija Meghana Devi Sunkara oli vain 3-vuotias, kun hänen perheensä lähti Intiasta. Koti on Virginian osavaltiossa ja opiskelupaikka paikallisessa yliopistossa, pääaineenä biologia.
– Haimme kansalaisuutta jo kymmenen vuotta sitten. Tämä on hieman kestänyt, Meghana naurahtaa.
Meghanasta tuli Yhdysvaltain kansalainen kansallispäivänä, heinäkuun neljäntenä. Hänen vanhempansa ehtivät saada kansalaisuuspaperit vain pari päivää aiemmin.
– Kaikki nämä vuodet minua on jännittänyt matkustaminen ja matkoilta takaisin paluu Yhdysvaltoihin. Nyt se on ohi.
– Olen aina asunut paikoissa, joissa on monikulttuurisuutta ja erilaisuutta myös arvostetaan. Yhdysvallat on helppo maa asua, hän vakuuttaa.
– On aika asettua ja rauhoittua yhteen paikkaan, sanoo Zhu Zhu-Li. Yhdysvalloissa hän käyttää nimeä Anna.
Paikalleen asettautumista vaati 3-vuotias tytär ja jo kansalaisuuden saanut kiinalainen aviopuoliso.
Rouva Zhu’lla ei tunnu olevan huolen häivää. Työpaikka on kytköksissä Maailmanpankkiin. Hän nauttii amerikkalaisen elämän koko kirjosta: elokuvista, tv-ohjelmista, uutisista ja myönteisestä elämänasenteesta. Niihin hän on tutustunut kuuden vuoden ajan ja kaikki hämmästyttää yhä.
– Täällä voi tapahtua mitä hyvänsä! On kulunut sanonta, mutta tämä on unelmaa.