Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Rakennusteollisuus vetoavat, että Suomessa siirryttäisiin kehittämään liikennejärjestelmää kokonaisuutena muiden Pohjoismaiden tavoin. Ne julkistivat maanantaina neljä vaihtoehtoista kehittämismallia liikenteeseen.
Kun meillä liikennettä suunnitellaan vaalikauden mitalla, länsinaapureissa infrastruktuurin kehittämissuunnitelmat pysyvät vallanpitäjien vaihtuessakin.
Esimerkiksi Etelä-Skandinavia eli Tanska ja Etelä-Ruotsi ovat onnistuneet luomaan dynaamisen talousalueen osin huolellisen liikennesunnittelun ansiosta. Ruotsi ja Tanska ovat kehittäneet liikennettä jo vuosia juuri maiden talouden edistämisen näkökulmasta.
– Suuri haasteemme on, että Etelä-Skandinavia kehittyy huimasti ja siellä investoidaan. Tarjontapuolen lisääminen [esimerkiksi sillan tai tunnelin rakentaminen] aiheuttaa kysyntää. Etelä-Skandinavia on osoitus, että liikenteellä on merkitystä kasvulle, sanoi Koillisväylän tietoliikennekaapelin selvitysmies, entinen pääministeri Paavo Lipponen.
Pitkäjänteisyys helpottaisi EU-tukien saamista
Liikenneinfrastruktuuri 2040 -hankkeen ohjausryhmä ehdottaa, että liikenteeseen laadittaisiin usean vaalikauden mittainen ohjelma.
– Muualla liikenne nähdään keskeisenä kilpailukyvyn tekijänä. Pitkän aikavälin suunnitelmat mahdollistavat paremmin myös EU-rahoituksen saamisen, Rakennusteollisuuden ekonomisti Sami Pakarinen huomautti.
VTT:n ja Rakennusteollisuuden tutkijoiden mielestä kilpailukyvyn, työllisyyden, alustatalouden ja hiilettömän liikenteen tavoitteet toteutuisivat parhaiten "Huimaksi" nimetyssä hankkeessa. Toisessa ääripäässä "Niukka" tarkoittaisi sitä, että pidettäisiin yllä nykyistä liikenneinfrastruktuuria ja tarvittaessa myös säästettäisiin ylläpidosta. Se tarkoittaisi sadan miljoonan euron säästöä nykymenoihin.
"Älykäs"-strategia painottuisi digitaalisuuteen, kaupunkiseutujen työmatkaliikenteeseen ja kaupunkien välisiin yhteyksiin. Liikenneväylistä tulisi palvelualustoja. Rahaa tarvittaisiin vuosittain puoli miljardia nykyistä enemmän.
"Kuuliaisessa" vaihtoehdossa Suomi pitää tiukasti kiinni ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvistä sopimuksista, mikä heikentää hieman kilpailukykyä ja kansalaisten ostovoimaa. Kuuliaiseen malliin sitoutuminen pitäisi menot nykytasolla.
Berner tekisi yksityisestä sektorista maksajan
Liikenneministeri Anne Berner (kesk) kertoi tutkimuksen julkistustilaisuudessa kannattavansa vaihtoehdoista kunnianhimoisinta – ja kalleinta – Huimaa.
Suunnitelmassa liikenteen rahoitus kasvaisi miljardilla eurolla vuodessa 4,2 miljardiin euroon. Lisäyksen maksaisivat valtio ja ennen kaikkea yksityinen sektori eli alan yritykset. Ne taas rahoittaisivat toimintaansa keräämällä käyttäjiltä maksuja.
Berner on jo kertonut aikovansa yhtiöittää liikenneverkon. Hänen on tarkoitus kertoa yksityiskohtia liikenneverkkoyhtiöstä torstaina; miten liikenneverkko täsmälleen ottaen yhtiöitetään ja miten yhtiötä rahoitetaan.
Liikenteen verotus kevenisi
Kun liikenneverkkoyhtiö keräisi varansa käyttäjiltä ja palveluntarjoajilta, liikenteen rahoitus ei olisi enää riippuvainen valtion budjetista tai muiden hallinnonalojen rahoitustarpeista.
– Käyttäjämaksut menisivät suoraan infraan ja sen ylläpitämiseen. Käyttäjien rasitus ei kasvaisi, koska samalla veroja kevennettäisiin, Berner sanoi.
Bernerin logiikassa toiminnasta tulisi pitkäjänteisempää uudella yhtiömallilla.
– Liikenneverkko on ollut helppo säästökohde aina, kun on tullut tarve. Olen itse törmännyt näihin keskusteluihin jo tämän lyhyen hallituskauden aikana useamman kerran. Näin ollen meillä on ollut myöskin se haaste, että emme ole pystyneet suuntaamaan liikenneinfran kehittämiseen niitä varoja, joita olisimme tarvinneet, Berner sanoi.