Monesti torjuttu nuori on todellisuudessa myös heikoin ja ujoin. Älkää jättäkö tällaista nuorta yksin vaan menkää rohkeasti keskustelemaan, kirjoittaa uutisluokkalainen Anni Karhunen kolumnissaan.
Tekstissä torjuttuja nuoria luonnehditaan toistuvasti "heikoimmiksi ja ujoimmiksi", mikä lisää moraalisesti latautunutta suojelun kehystä. Lisäksi yksittäiseen mahdollisuuteen reagoidaan yleistämällä, että jokaisella on halu jakaa elämäänsä toisen kanssa.
Ilmaus "heikoin ja ujoin" leimaa torjutun nuoren erityisen heikoksi ja ujoksi torjutuksi tulemisen lisäksi ja ohjaa lukijaa suojelevaan suhtautumiseen. Sama arvottava luonnehdinta toistuu ingressissä ja leipätekstissä, joten mekanismi on keskeinen mutta rajattu.
”Monesti torjuttu nuori on todellisuudessa myös heikoin ja ujoin. ”
”Monesti torjuttu nuori on todellisuudessa myös heikoin ja ujoin. ”
Teksti siirtyy mahdollisuudesta, että "joku" ei tarvitse seuraa, väitteeseen, että "meistä jokaisesta" löytyy tällainen halu. Yksittäistä mahdollista kokemusta koskeva vastakohta ei tekstin perusteella kanna näin yleiseen väitteeseen; kyse on täsmällisestä päättelyn ylityksestä, ei vain vahvasta tyylistä.
”Ehkä joku kokee, ettei tarvitse seuraa, mutta todellisuudessa meistä jokaisesta löytyy inhimillinen halu jakaa omaa elämäänsä jonkun toisen kanssa. ”