Matti Vanhasen (kesk.) ja Pertti Oinosen (ps.) johtama Eduskunnan pankkivaltuusto on juuri iskenyt vaativaan tehtävään. Valtuuston pitäisi valita pätevimmät ihmiset Suomen Pankin johtokuntaan. Puheenjohtaja Vanhasen mukaan homma hoituu noin kuukaudessa.
Siinä ajassa pitäisi osata päättää ketkä kaksi henkilöä ovat juuri ne Suomen parhaat navigaattorit rahamarkkinoiden ja talouspolitiikan kivikkoisille vesille.
Suomen Pankin merkitys on toki rajallisempi kuin markka-aikoina, mutta toisaalta viime vuosina sen merkitys on vahvistunut Euroopan keskuspankkijärjestelmän osana samaa tahtia EKP:n laajentuvan roolin kanssa.
Osana EKP:n niin sanottua makrovakauspolitiikkaa Suomen Pankki vahtii herkeämättä suomalaista luotonantoa ja suomalaispankkien riskejä. Käytännössä sen päätökset vaikuttavat Suomessa rahan hintaan eli muun muassa siihen, kuinka paljon kansa maksaa korkoa asuntolainoistaan.
Lisäksi johtokunnan on osattava laatia tyhjentävät perustelut Frankfurtiin, jossa pääjohtaja saa EKP:n korkokokouksissa kantaa kortensa siihen kekoon, josta lopulta selkiytyy koko euroalueen rahapolitiikka.
Maanantaina päättyneeseen hakuaikaan mennessä yhdeksäntoista henkilöä oli jättänyt sähköiset hakupaperinsa Suomen Pankin järjestelmään. Täytettävänä ovat molemmat johtokunnan jäsenen paikat viiden vuoden toimikaudeksi.
Muutaman vuoden takaisin lainmuutoksen jälkeen pankkivaltuusto valitsee johtokunnan jäsenet ja vain pääjohtajan valinta menee edelleen tasavallan presidentin pöydälle. Tähän saakka valtuusto on päässyt vähällä, kun pankin johtokunnan jäsenet Pentti Hakkarainen ja Seppo Honkapohja ovat hakeneet toimikaudelleen jatkoa. Mikäpä on ollut jatkaessa päteväksi havaittujen johtajien pestejä.
Mutta nyt tilanne on uusi – kumpikaan jäsen ei hae jatkoa ja siksi tarvitaan uudet osaajat. Toisessa tehtävässä korostuu rahamarkkinoiden ja pankkitoiminnan hallitseminen. Toiseen haetaan laajemman talouspolitiikan osaajaa.
Siihen pestiin tuntuu elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) saavan liikuttavan laajan kannatuksen. Komissaarina Rehn onkin jo saanut istua EKP:n neuvoston kokouksissa, eikä luultavasti nytkään olisi pölähtänyt keskuspankkiirien kuvioissa.
Mutta pankkijärjestelmän ja rahapolitiikan asiantuntijoiksi näyttäisi olevan tasaisempi kisa: Kimmo Virolainen on Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n johtokunnan varajäsen ja tohtorismiehiä kuten Suomen Pankin oma osastopäällikkö Tuomas Välimäkikin.
Valtiovarainministeriöstä liikkeellä ovat rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja Pentti Pikkarainen ja kansantalousosaston päällikkö Markus Sovala. Jyväskylän yliopistosta professori ja talouspoliittisen unilukkarin, talousneuvoston puheenjohtaja Roope Uusitalo.
Kaiken järjen mukaan ei mitenkään mahdottomia vaihtoehtoja keskuspankin kantaviksi voimiksi.
Jos keskustan Rehn onnistuu vakuuttamaan keskustan Vanhasen ja vielä muunkin pankkivaltuuston, saattaa tasaisessa kisassa toisesta paikasta alkaa vaikuttaa myös sukupuoli.
Työeläkelaitosten edunvalvojan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimeksen uralla on Rehnin tapaista liikehdintää politiikan ja talouden välillä. Näyttäisikö se liiankin samanlaiselta valinnalta?
Finanssivalvonnan apulaisjohtaja, tohtori Marja Nykäsen tuntemusta pankkijärjestelmästä voi olla vaikea kiistää, eikä se haiskahtaisi julkisuudessakaan poliittiselta virkanimitykseltä.
Nykyisen kolmijäsenisen johtokunnan kaikkilla jäsenille saattaa olla jopa enemmän vaikutusvaltaa kuin aikanaan kuusijäsenisen markkajohtokunnan väellä. Valinnalla on siis väliä.