Opposition lempivaatimuksiaja vaalilupauksia on poliittisista virkanimityksistä luopuminen. Vallassa olevat puolueet ovat ikiajat nimittäneet jäseniään ja suosikkejaan vaikutusvaltaisiin virkoihin.
Oppositiojohtaja Juha Sipilä lupasi aikanaan luopua poliittisista virkanimityksistä, mutta niin vain on tämäkin hallitus jatkanut edeltäjiensä linjalla ja poliittinen väri edistää uralla etenemistä.
Poliittisissa virkanimityksissä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa iso joukko johtavia virkamiehiä vaihtuu presidentinvaalien jälkeen, jos uuden presidentin puolue poikkeaa edeltäjästä.
Virkanimitykset alkavat kuitenkin olla mennyttä aikaa. Suomessa puolueiden jäsenmäärä on vähentynyt merkittävästi eivätkä kansalaiset koe poliitikkojen edustavan itseään samalla tavalla kuin vielä 70-luvulla.
Eräs syy politiikan arvostuksen laskuun on ollut virkanimitysruletti, joka näyttää sivustakatsojan silmiin irvokkaalta. Silti moniin tehtäviin on vaadittu jäsenkirjaa – ja pätevät hakijat on ohitettu valitsemalla tehtäviin sopivin henkilö.
Porissa kaupungin johtavat virkapaikat on vuosikymmenten ajan jaettu kolmen valtapuolueen SDP:n, kokoomuksen ja vasemmistoliiton eli entisten kommunistien välillä. Nyt sulle mulle -politiikka on luvattu lopettaa, kun johtavat virkapaikat jaetaan uudestaan kaupungin organisaatiouudistuksen jälkeen.
Vaikka kokoomuksen ja demarien johtomiehet vakuuttavat, että pätevimmät valitaan, saanen esittää epäilykseni. Poria vuosikymmeniä hallinneet puolueet tuskin antavat periksi omista asemistaan.
Esimerkiksi nykyistä kaupunginjohtajaa Aino-Maija Luukkosta yritettiin kammeta pois paikaltaan useitakin kertoja puolueiden salaisissa neuvotteluissa pari vuotta sitten, mutta nähtävästi demarit eivät suostuneet siihen, että paikalle voitaisiin valita joku muu kuin sosiaalidemokraatti.
Kokoomuksen tavoitteena taas on pitkään ollut vallata kaupungin ykkösvirkamiehen paikka itselleen, nyt kun puolue on kaupungin suurin. Vasemmistoliitossa voisi olla halua luopua perinteestä, mutta puolue on jo niin kutistunut, että sillä ei ole paljon sananvaltaa. Jos puolue olisi isompi, se pitäisi kynsin hampain kiinni virkapaikoistaan.
Lähiaikoina on siis odotettavissa riemukasta teatteria, kun kabineteissa puolueet vääntävät omia ehdokkaitaan Porin johtopaikoille ja samalla julkisuuteen esitetään, että parastahan tässä ollaan valitsemassa.
Puolueen jäsenyys ei tietenkään saa olla valinnan este. Jos kuitenkin halutaan, että Poriin saadaan teollisia investointeja – muutakin kuin yksi tomaattitarha Ulasooriin – kaupungin johtoon tarvitaan parhaat kyvyt. Heitä ei nykypäivänä todennäköisimmin löydetä puoluetoimistoista.