Euroopan parlamentti hiljeni tällä viikolla pääsiäisen viettoon järkyttävällä tavalla. Harvoin olen ollut yhtä kiitollinen kuin tiistai-iltana laskeuduttuani turvallisesti Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Kotiin päästyä teki mieli halata kotipihan puitakin.
Terrori-isku juuri pääsiäisen alla on selkeästi suunnattu ravisuttamaan Euroopan ydintä. Vaikka se saattaa kuulostaa kliseeltä, pidän tiukasti kiinni siitä, että pelolle emme saa antaa valtaa. Paras tapa jatkaa tästä eteenpäin on tehdä tiukasti työtä rauhan rakentamiseksi levottomille alueille, toimia omassa kotimaassa tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta, ja sinnikkäästi pitää kiinni eurooppalaisesta arjesta.
Niin Pariisissa kuin Brysselissäkin yksi tapa jatkaa elämää terrori-iskujen jälkeen on ollut kokoontua yhteen ravintoloihin, kahviloihin ja baareihin puhumaan, syömään ja juomaan. Kuolleita on kunnioitettu kirjoittamalla katuun rauhasta, vapaudesta ja tasa-arvosta, ja järkytyksestä toivuttu yhdessä nostamalla malja elämälle.
Tehkäämme Suomessa pääsiäisviikonloppuna tämä sama.
Kokoonnutaan puhtaan, suomalaisen ruuan äärelle ja arvostetaan sitä mitä meillä on.
Olen itse jo pidempään puhunut siitä, kuinka puhdas juomavesi, lähellä tuotettu turvallinen ruoka, ja uusiutuva lähienergia tulevat olemaan kilpailuvalttejamme globaalissa, epävarmassa maailmassa. Minun oli tarkoitus nytkin kirjoittaa siitä, kuinka antibioottiresistenssiä on parlamentissa päätetty torjua, ja millaisia edelläkävijöitä me Suomessa tällä alueella jo olemme. Kuinka Suomen kyky tuottaa omaa, kotimaista ruokaa on aivan keskeistä jo huoltovarmuudenkin takia.
Tällä hiljaisella viikolla sanat ovat kuitenkin hieman kadoksissa.
Olen palannut puhtaaseen, rauhalliseen kotimaahani, ja sen puhtaimpaan ja rauhallisimpaan kolkkaan, ja pahaa pelkään, että me suomalaiset olemme itse horjuttamassa rauhallista yhteiskuntaamme. Viha ja vastakkainasettelu ovat juuri se, mitä terroristi-iskuilla haetaan, ja valitettavasti olemme antaneet vihan ja vastakkainasettelun kasvaa ihan kotimaisin voimin.
Terrorismin syyt ovat syvällä ja hyvin monimutkaisia. Meidän on totta kai oltava valppaina ja valmiudessa, annettava tiedustelulle ja torjunnalle riittävät resurssit ja päivitettävä käytäntömme Euroopan muuttuneen turvallisuustilanteen mukaiseksi.
Aseilla, rajoilla tai rasismilla tämä kriisi ei kuitenkaan ratkea.
Mitä enemmän tiedämme ääritekoihin yllättäen ryhtyneistä ihmisistä, sitä tarkemmaksi piirtyy kuva osattomuudesta, työttömyydestä, epätoivoisesta tarpeesta ratkoa monimutkaisia ongelmia yksinkertaisin ideologisin ratkaisuin.
Ääri-islamilaisuus tai äärioikeistolaisuus on äärimmäinen ratkaisu, epätoivoisen ihmisen epätoivoinen teko. Tätä epätoivoa me voimme yhdessä ennaltaehkäistä. Keinot ovat ehkä arkisia, mutta niistä rakentuu elämä, jossa on toivoa, iloa, yhteenkuuluvuutta. Toiveikkaasta harvoin tulee terroristi.
Toivotan kaikille oikein rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä. Pidetään toisistamme huolta.
Merja Kyllönen, europarlamentaarikko (vas.)