Tällä viikolla suomalaiset ovat kuulleet maan ulkopoliittisesta johdosta selkeäsanaista tulkintaa maailman, Euroopan ja Suomen turvallisuustilanteesta.
Tulkitsijana on ollut nimenomaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hän on pitänyt viikon aikana kaksi tiheätunnelmaista tiedotustilaisuutta ja esiintynyt vielä pitkähkössä haastattelussa Ylen A-studiossa. Lisäksi hän on pitänyt jo toisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen jälki-istunnon puoluejohtajille Mäntyniemessä.
Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Nyt näyttää, että hallitus seisoo kiltisti yhteismuodostelmassa presidentin edessä.
– Presidentti ei voi vaieta, Niinistö vastasi kysymykseen, sopiiko presidentin huseerata myös EU:n yhteisessä puolustuksessa. Perustuslain mukaanhan EU-asiat kuuluvat hallituksen tonttiin.
Niinistö perustelee, että silloin kun EU-asiat koskevat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, myös presidentillä on perusteltu rooli. EU-politiikka koskee lisäksi presidenttiä myös siksi, että se heijastuu myös Suomen kahdenvälisiin suhteisiin muihin maihin.
Talousmiehenä tunnettu Niinistö on kolmena presidenttivuotenaan laajentanut presidentin ulko- ja turvallisuuspoliitista toiminta-aluetta edeltäjäänsä nähden. Se ei kuitenkaan ole tapahtunut kyynärpäätaktiikalla, vaan hallitus tuntuu sopuisasti väistyneen.
Ja sitä paitsi, Niinistön maailmassa myös talous on turvallisuuspolitiikkaa. Heikko talous heikentää turvallisuutta.
Huvenneista valtaoikeuksistaan huolimatta presidentti nähdään Suomessa eräänlaisena reservinä ja unilukkarina vaikeina aikoina. Siitä on kyse nyt, kun Euroopassa käydään kiihtyvää terrorismin vastaista sotaa ja Suomi on ennen näkemättömän pakolaisvirran kohteena.
Niinistön isännän asemaa vahvistaa, että pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja ulkoministeri Timo Soini (ps.) ovat varsin kokemattomia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sipilä vielä enemmän kuin ulkoasianvaliokuntaa viime kaudella johtanut Soini.
Sipilä joutuu keskittymään kriiseihin sisä- ja talouspolitiikassa. Soini on hänkin kiltisti ajanut presidentin kylkeen. Hän vannoi Niinistön johtaman ulkopolitiikan nimiin jo vaalikampanjassaan.
Isännän ääni kaikui myös presidentin linjatessa Suomen sotilaspoliittista asemaa Ranskan sotilasapupyynnön jälkeen. Varsinkin valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) on riemuinnut, että vastattuaan myönteisesti Ranskan vetoomuksen, Suomesta tuli laakista liittoutunut maa.
Niinistö tyrmää tämän tulkinnan suoralta kädeltä. Apu Ranskalle on kahdenvälistä apua, eikä se tee Suomesta yhtään sen enemmän sotilaallisesti liittoutunutta maata kuin ennenkään.
Kiistely liittoutumattomuudesta on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvaa akateemista saivartelua, mutta Niinistön nykyisen aseman huomioiden ei ole vaikea ennustaa, että presidentin tulkinta taitaa jäädä voimaan.