Tämä vuosi on ollut SAK:lle pettymys. Sen suosikkipuolue SDP hävisi ensin eduskuntavaaleissa ja jäi sitten vielä ulos hallituksesta.
SAK:n asemat murenivat, kun vaalivoittaja, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä valitsi yhteistyökumppanikseen hallitukseen mieluummin kolmikantaa ja konsensusta arvostelleen Alexander Stubbin kokoomuksen kuin ammattiyhdistystaustaisen Antti Rinteen SDP:n.
Samalla hallituksen tukijoukkoihin nousi kokoomuksen Eero Lehden kaltaisia hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välisen kolmikantayhteistyön vannoutuneita vastustajia. Vastapuolelle oppositioon jäi SAK-taustaisia työmarkkinakuvioiden osaajia, kuten Lauri Ihalainen ja Eero Heinäluoma.
Ei ihme, että työnantajapuolen Hakaniemen ruhtinaaksi kutsuma Metalliliiton demaripuheenjohtaja Riku Aaltokin tuskaili TV1:n Ykkösaamussa puolueensa tilaa.
– Se on tietysti fakta, että sosiaalidemokraattinen puolue ei tällä hetkellä ole edelleenkään siinä kunnossa tai hapessa, jossa sen olisi syytä olla, Aalto valitteli.
Pakkolait olivat järkytys
Juha Sipilän perusporvarihallitukselta ei SAK:ssa mitään hyvää odotettukaan, mutta tästä huolimatta hallituksen ensitoimet ovat olleet sille pettymys.
SAK:n tuska syveni, kun hallitus nosti talousohjelmansa kärkeen työvoimakulujen leikkaamisen viidellä prosentilla.
SAK:n ilmettä on kiristänyt epäily, että työnantajien EK on päässyt hallituksen kainaloon, eikä Etelärannan pomojen tarvitse enää edes tosissaan neuvotella SAK:n kanssa.
Suorastaan järkytys SAK:lle oli, kun työmarkkinajärjestöjen neuvottelujen kariuduttua hallitus löi pöytään työehtoja heikentävät ja sopimusoikeutta rajoittavat pakkolait.
Metalliliiton Aalto muisteli Sipilän taannoista vierailua SAK:n hallituksessa.
– On syytä todeta, että kun pääministeri totesi SAK:n hallituksessa vieraillessaan, että yleissitoviin työehtosopimuksiin he eivät puutu, niin tässä he juuri sitä tekevät.
Aalto viittasi tässä erityisesti hallituksen esitykseen leikata lomarahoista.
Keltainen kortti hallitukselle
Parin viikon takaisessa palkansaajajärjestöjen joukkomielenosoituksessa SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly näytti Sipilän hallitukselle varoituksen merkiksi keltaista korttia.
Seuraavalla viikolla palkankorotusten nollalinjaa tarjonneen SAK:n hallituksen kokouksen jälkeen puhelinlinja oli vielä auki.
– Minä ajattelin tästä kohta mennä soittamaan pääministerille, mutta katsotaan nyt, että pääsenkö minä tästä koska, Lyly naureskeli toimittajille.
Nyt taas neuvotellaan, mutta päätöksentekokykyään korostava hallitus etenee samaan aikaan omalla raiteellaan kuin juna.
Sipilän suoraviivaisuus yllätti
SAK:n johdolla on ollut vaikeuksia sopeutua pääministeri Sipilän suoranuottiseen tyyliin, jossa asetetut takarajat on mieluummin alitettu kuin ylitetty.
Hallituksen tarve osoittaa päätöksentekokykyään on johtanut tilanteisiin, joissa SAK:lle on tullut ikäviä yllätyksiä, kun Hakaniemessä on kuviteltu, että neuvotteluissa ei ole ehditty vielä kunnolla edes vääntää.
Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat edelleen yhteisestä vaihtoehdosta työvoimakulujen alentamiseksi. Neuvottelupöydällä on myös SAK:n tarjous siitä, että vuonna 2017 palkkoja ei koroteta lainkaan ja seuraavan vuoden palkoista sovittaisiin vientiteollisuuden johdolla.
SAK:n tavoitteena on, että samalla neuvoteltaisiin myös hallituksen aikeista leikata ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja lisätä paikallista sopimista.
Hallitus haluaisi päättää eduskuntaenemmistönsä turvin yhden asian kerrallaan, mutta SAK yrittää kasata laajaa pakettia, josta löytyisi jotain SAK:llekin mieluista.
Hallitus on epäillyt SAK:n pelaavan vain aikaa ja odottavan ensi vuoden syksyä, jolloin työehtosopimukset ovat taas katkolla ja ammattiliitot pääsevät puristamaan työnantajia tarvittaessa myös lakkoaseella.