Onnellisuushöpöhöpössä ei ole mitään väärää jos ymmärtää, ettei se toimi, kirjoittaa toimittaja Iida Rauhalammi.
Tekstissä self help -bisneksen ja tyytymättömyyden välinen yhteys johdetaan perustelematta pitkälle viedyn rinnastuksen avulla. Lisäksi self help -ilmiötä leimataan toistuvasti vähättelevillä sanavalinnoilla.
Sanavalinnat leimaavat onnellisuusoppaat ja niiden esittäjät vähätteleviksi tai pinnallisiksi sen sijaan, että ne vain kuvaisivat niiden sisältöä. Mekanismi toistuu kahdessa keskeisessä kohdassa, joten pisteytys on 2; kyse on ensisijaisesti arvottavasta sanavalinnasta, ei vastaväitteen tai henkilön asiasisällön käsittelystä.
”onnellisuushöpöhöpöksi ”
”Itsestäänselvyyksiä latelevat luennoitsijat ja blogistit ”
Teksti siirtää nikotiinivalmisteita koskevasta rinnastuksesta suoraan johtopäätöksen, että self help tarvitsee tyytymättömiä ihmisiä. Rinnastuksen muuta yhteistä perustaa ei tekstissä osoiteta, joten johtopäätös menee annetun analogian täsmällistä tukea pidemmälle.
”Self help -bisnes toimii kuten nikotiinivalmisteet, jotka tarvitsevat paradoksaalisesti tupakkateollisuutta pärjätäkseen: self help tarvitsee tyytymättömiä ihmisiä. ”