Juha Sipilä ja Suomen Keskusta

**Juha Sipilä
**Syntymäaika: 25.4.1961

Koulutus: diplomi-insinööri

Sivilisääty: naimisissa

Perhe: vaimo ja neljä lasta, kuusi lastenlasta

Ura: Yrittäjä ja/tai omistaja eri elektroniikka- ja rahoitusalan yrityksissä (Lauri Kuokkanen Oy, Solitra Oy, Fortel Invest Oy, Elektrobit Oyj) 1980-luvun lopulta vuoteen 2011, kansanedustaja 2011–, keskustan puheenjohtaja 2012,

**Suomen Keskusta
**Perustettu: 1906

Jäsenmäärä: 125 422

Kannatus 2011 eduskuntavaaleissa: 15,8% (-7,3)

Tuorein puoluemittaus: 24,9%

Kansanedustajamäärä: 35

Vaalilause: Suomi kuntoon

Linkki vaaliohjelmiin: www.keskusta.fi/Suomeksi/eduskuntavaalit

Muistaako joku aikaa, jolloin kepun kannatus mateli 12,6 prosentissa? Aivan oikein, kesäkuussa 2011. Siis tällä vaalikaudella, kun puoluetta vielä johti Mari Kiviniemi. Hänen johdollaan oli koettu kirvelevä vaalitappio. Pääministeripuolue menetti 16 kansanedustajaa ja suistui puoluejonon neljänneksi. Takana oli kaamea vaalikausi vaalirahakandaaleineen ja pääministeri-puheenjohtaja Matti Vanhasen luopuminen.
Monet olivat jo heittämässä kepeät mullat kepun arkulle.

Sitten suuresta tuntemattomuudesta puheenjohtajan paikalle nousi muuan Juha Sipilä. Siis kuka? Miehestä tiedettiin vain, että hän oli diplomi-insinööri Kempeleestä, joka oli tehnyt tuhdin tilin myytyään elektroniikka-alan yrityksensä amerikkalaisille. Lisäksi hän omaa kristillisen elämänkatsomuksen ja osaa lentää helikopteria. Voisiko hän saada kepun kannatuksen nousuun?

Ja totta tosiaan, nyt kepu leijaa lukemissa, jollaisia ennustanut kepulainen olisi vielä kolme vuotta sitten kärrätty suoraan tupaillasta pakkohoitoon.

Ylen tuoreimmassa, maaliskuun mittauksessa keskustalle mitattiin 24,9, prosentin kannatus. Jo pitkään ennen tätä Sipilästä ounasteltiin jo Suomen seuraavaa pääministeriä. Äänimäärän lisäksi politiikassa ollaan nöyriä nousukulmaltaan viriilien gallupkäyrien edessä. Poliittiset vastustajat ovatkin ajaneet nöyrästi kepun ja Sipilän kylkeen. Kaksi viikkoa ennen eduskuntavaaleja Sipilän ja keskustan vaalivoittoa pidetään varmana. On viisasta kunnoittaa voittajaa jo ennen vaalia, voittaja ehkä muistaa sen myös vaalien jälkeen.

Mitä Sipilä teki saadakseen puolueensa näin hurjaan nousuun ja vaalien paalupaikalle?

Eipä juuri mitään. Siinä missä hallitus on koheltanut koko vaalikauden, Sipilä on pysytellyt enimmäkseen hissuksiin ja antanut poliittisen mannan sataa suoraan kepun laariin.

Jos eduskunnan istunnossa on syntynyt jonkinlaista poliittista rähinää kepun kodinturvajoukot, Mauri Pekkarinen, Juha Rehula, Kimmo Tiilikainen, Annika Saarikko ja Tuomo Puumala, ovat muodostaneet puheenjohtajan ympärille suojaavan verbaalisen muurin. Sen muutaman kerran, kun Sipilä on joutunut itse tuleen, hän on vaikuttanut jotenkin nukkavierulta ja ulkopuoliselta, mutta kansa on siitäkin tykännyt.

Kun toinen oppositiojohtaja Timo Soini on kiertänyt politiikan kenttää kuin kiljuva jalopeura, Sipilä on enimmäkseen vain myhäillyt ja jos jotakin on sanonut niin korkeintaan, että "käytetään tervettä maalaisjärkeä".

**Ehkä vaistomaisesti **Sipilä ja kepu valitsivat täsmälleen oikean tyylin ja taktiikan. Sipilästä tuli anti-Soini. Rauhallinen, harkitseva ja itsestään selvyyksiä pudotteleva perusinsinööri. Talouden sakatessa, hallituksen töpeksiessä ja Soinin mylviessä, keskustan johtaja löysi politiikan biotyypistä typötyhjän ekologisen lokeron. Sen hän on täyttänyt ääriään myöten – ja vähän ylikin.

Sipilä tuli politiikkaan politiikan ulkopuolelta ja on siksi käyttäynyt toisin kuin politiikassa yleensä käyttäydytään. Kaikkien älämölössä kaikkia vastaan viilipittymäinen rauhallisuus on miellyttänyt kansaa.

Kun hallitus kehysriihessään kaksi vuotta sitten teki typerän osinkoveropäätöksen, nimenomaan Sipilä väänsi vasemmistoliiton Paavo Arhinmäelle rautalangasta, mistä oli oikeastaan kyse. Pian hallituskin joutui myöntämään, että päätös tehtiin väärillä ennakkoarvioilla.

Toisen kerran Sipilä nosti hallituksen kuin kissanpojan avannosta sote-kiistan aikoihin vuosi sitten. Oppositiojohtaja tarjosi silloiselle pääministerille yhteistyön kättä. Katainen kiitti ja kutsui koolle sovintoinfon, jossa Sipilän lisäksi myös toinen oppositiojohtaja Soini istuivat kunniapaikalla. Sote-uudistuksesta ei sitten lopulta tullut mitään, mutta Sipilä sai sovinnonrakentajan maineen ja kunnian.
Myös pääministeri Katainen oli tyytyväinen, sillä hän saattoi sote-sovun jälkeen hyvillä mielin poistua Brysselin suuntaan, koska yksi hallituiksen päähankkeista näytti olevan putkessa.

Jopa vanhat politiikan dinosaurukset kepun sisällä ovat joutuneet tunnustamaan, että Sipilässä on sitä jotain. Pientä säätöä toki tarvitaan kuten keputaata Paavo Väyrynen on antanut ymmärtää: "Juhan suurin haaste on hänen vähäinen kokemuksensa politiikasta sekä ihmisten ja asioiden heikko tuntemus."

Sipilä on sitä mieltä, että politiikan johtamistapaa on muutettava. Mallit on haettava yrityselämästä. "Miksi ne eivät toimisi", hän kysyy mm. Risto Uimosen kirjoittamassa ylistävässä henkilökuvauksessa Juha Sipilä, keskustajohtajan henkilökuva.

Sipilän insinöörilogiikan mukaan yksi plus kaksi on kolme. Valitettavasti politiikan logiikan mukaan jonkun toisen ykkönen ja kakkonen voivat tarkoittaa aivan muuta. Jos politiikka olisi matematiikkaa, kokoomuksen avaruustohtori Martti Tiuri olisi Suomen elinikäinen presidentti.

Uimosen kirjassa Sipilälle annetaan jopa ceaserilaisia piirteitä. Monet kepulaiset ovat vielä syvemmässä kyykyssä. "Monelle hän on puolijumala", kateellinen kokoomusedustaja huokaa.

Sipilässä on kansanomaista lupsakkuutta, joka miellyttää vaalirahvasta. Keskustajohtajan turneella mukana ollut tarkkailija muistelee, että Sipilä kätteli yhdessä ainoassa tilaisuudessa toista sataa vierasta ja jokainen heistä oli sitä mieltä, että juuri hänen kanssaan kepupomo rupatteli kymmenkunta minuuttia.

Vaaleja kohti kuljettaessa Sipilä on hieman – mutta vain hieman – raottanut poliittista agendaansa. Kun valtiovarainministeriön virkamiehet ovat laskeneet, että ensi vaalikaudella julkista taloutta pitäisi sahata kuusi miljardia euroa, Sipilän kakkarat osoittavat, että sopeutustarve on pari miljardia ja aikaakin on 6–7 vuotta. Talouskasvu – mistä se sitten tuleekin – hoitelee loput.

Oppostion unelmahötöstä Sipilä tipahtaa raakaan poliittiseen realismiin viimeistään vaalien jälkeisenä aamuna. Hallitusta on ryhdyttävä kasaamaan. Halukkaista kumppaneista ei ole pulaa, mutta Sipilän takataskussa on jo kymmenkunta tiukkaa kysymystä, jolla innokkaat pannaan ruotuun.

Toinen tulikaste on omien ministereiden valinta. Sipilä haaveksii johtoryhmätyyppisestä, noin 12 ministerin hallituksesta. Lisäksi ylimääräiset politrukit ja poliittiset valtiosihteerit on tarkoitus siivota pois nurkista asioita sotkemasta. Kun triathlonisti-pääministeri Alexander Stubb on ollut kestävyytensä äärirajoilla, miten mahtaa keuhkoveritulppaan taipuvainen Sipilä jaksaa oravanpyörässä ja entistä pienemmällä esikunnnalla?

Ministeriruletti tarkoittaa, että kepusta ministeri-Audin takapenkille pääsee viitisen onnekasta. Moni tulee katkerasti pettymään. Tuskin Olli Rehnkään lähti europarlamentin varapuhemiehen paikalta vaalikenttien mutapainiin päätyäkseen riviedustajaksi. Kepun puoluetraditio ei tunne nöyrää alistumista.

Joskus ensi syksynä, kun hallitus on kasassa ja yleisluontoisen, strategisen hallitusohjelman oheen on koottu tarkempi hallituksen toimintasuunnitelma, Sipilä kohtaa viimeinkin Suomen pääministerin poliittisen arjen. Ongelmat eivät ole vaaleilla mihinkään hävinneet. Sama velkakello raksuttaa, sote on edelleen levällään ja perhepaketti solmimatta, väestö ikääntyy, vientiteollisuus nilkuttaa - ja oppositio räksyttää. Ja sitten on vielä se Ukrainakin!

Mutta kyllä näistä selvitään. Käytetään tervettä maalaisjärkeä.