Kannattajien mielestä hän kertoo nerokkaalla tavalla ajankohtaisista asioista. Yhdysvalloissa on Mark Twainista alkaen pitkät perinteet poliittiselle satiirille, ja Stewart vain jatkaa niitä. Vastustajien mielestä hän rikkoo journalismin sääntöjä ja johtaa kansaa harhaan.
Stewart on saanut amerikkalaisen viestintäammattilaisen himoitsemat Emmy-, Peabody- ja Grammy-palkinnot. Hän on jopa voittanut Time-lehden kyselyssä Amerikan luotettavimman uutishenkilön tittelin. Pew Centerin vastaavassa tutkimuksessa hän jakoi ensimmäisen tilan tunnettujen uutisankkureiden Tom Brokaw´n, Dan Ratherin ja Anderson Cooperin kanssa.
Stewartin show alkoi 2000 presidentinvaalien jälkimainingeissa Floridan pitkittyvän ääntenlaskun aikaan. Ajankohta satiiriohjelman aloittamiselle oli täydellinen. Siitä tuli nopeasti kulttijuttu.
Ohjelman muoto on klassikko
Ohjelma noudattaa päivittäin samaa kaavaa. Pöydän ääressä istuva Stewart aloittaa pienellä kertauksella päivän uutisaiheista. Sitten saatetaan siirtyä suoraan yhteyteen erikoistoimittajaa esittävälle koomikko-näyttelijälle, joka tarjoaa aiheista vitsikästä analyysia. Mainoskatkon jälkeen ohjelma jatkuu studiovieraan, ”uutisen luojan” haastatteluosuudella.
Stewartin aiheet käsittelevät Yhdysvaltain politiikkaa. Hänen vitsinsä ovat useimmiten poliitikoista ja hän parodioi amerikkalaisen uutismedian tapaa esiintyä.
Hän on itse kuvannut työtään termillä ”fake news”, eli tekaistut uutiset. Monille amerikkalaisille Stewartin uutiset ovat kuitenkin uskottavampia kuin valtamedian esittämät.
Stewartin nousun taustalla on Yhdysvaltain jyrkistynyt poliittinen kahtiajakautuminen republikaaneihin ja demokraatteihin, konservatiiveihin ja liberaaleihin. Valtakunnanpolitiikasta on tullut mustavalkoista riitelyä.
Uutisista politiikan kentille?
Moni amerikkalainen on kyllästynyt tähän mutapainiin, joka syksyllä 2013 meinasi ajaa liittovaltion konkurssiin. Moni pitää myös politiikan toimittajia osana valtakoneistoa, joten he kääntyvät Stewartin puoleen nähdäkseen, ketkä ovat poliitikkojen talutusnuorassa.
Stewart ei ole riippumaton. Esimerkiksi Project for Excellence in Journalism -ohjelman tutkimuksen mukaan hän herjaa ohjelmissaan kolme kertaa enemmän republikaaneja kuin demokraatteja.
Lisäksi studionvieraiden valinta taitaa perustua enemmän PR-ammattilaisten keskinäiseen kilpailuun kuin todelliseen uutisten ja ilmiöiden luojien haravoimiseen, joten objektiivista tiedonvälitystä hänen ohjelmassaan ei ole. Se on satiiria.
Stewartin lähtöilmoitus on käynnistänyt huhumyllyn miehen suunnitelmista. Aikoo hän itse mukaan politiikkaan?
Ainakin hän on huippusuosittu ja haluaa ilmeisen tosissaan yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Hän järjesti kilpailijansa, tv-satiirikko Stephen Colbertin kanssa 2010 kongressivaalien alla Washingtoissa ”Rally to restore sanity” (Marssi tervejärkisyyden palauttamiseksi) –tapahtuman, joka veti paikalle jopa 200 000 ihmistä, ja josta välitettiin uutiskuvaa kaikkialle maailmaan.