Tänä vuonna se alkaa. Presidentti Sauli Niinistö saa valmistautua siihen, että toimikauden kohta puolittuessa alkavat arvelut – ja utelut, aikooko hän pyrkiä myös toiselle rundille.
Vastauksesta on kiinnostunut ainakin europarlamentaarikko Olli Rehn (kesk.), Paavo Väyrysestä (kesk.) puhumattakaan.
Mutta jos käy niin, että Sauli Niinistö, 66 v., päättää, että arvokkaasti voi ikääntyä muutenkin kuin vatkaamalla 2 000 kutsuvieraan kättä kerran vuodessa suorassa TV-lähetyksessä, niin sitten on pakko alkaa miettiä, mitä yhdestä ja ainoasta presidenttikaudesta jää bittiavaruuteen (ent. historiankirjoihin).
Muutama säpäkkä puhe, turinat Loirinuotiolla, Kultarannan keskustelut vai rouva Jenni Haukion marilaukku?
Presidentin valtaoikeudet on supistettu niin minimiin, ettei sillä prokuralla enää hallituksia hajotella ja uusia vaaleja määräillä.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidentillä on kuitenkin edelleen ihan oikeaa ja rukiista toimivaltaa – yhteistoiminnassa hallituksen kanssa tietenkin.
Löytyisikö siltä tontilta aineksia, joista voisi uroteon rakentaa?
Hakematta tulee mieleen ainakin Nato-projekti, joka Suomen herroilta näyttää jääneen vielä pahasti vaiheeseen.
Jo presidentinvaaleissa 2006 Niinistö liputteli jäsenyyden puolesta - tosin kansanäänestysvaraumalla. Jonkinsorttinen myötäsukaisuus vallinee siis edelleen Mäntyniemen komentobunkkereissa.
Varsinkin Ukrainan sodan melskeissä Nato-vankkurit on Suomessakin taas lykätty ruosteesta nitisten liikkeelle. Laitavasemmistoa lukuunottamatta mikään eduskuntapuolue ei ole läimäyttämässä sitä kuuluisaa Nato-optiota täysin kiinni – ei presidenttikään sitä tehnyt tuoreimmassa uudenvuodenpuheessaan.
Lisäksi on ilmassa alkanut olla sellaistakin hönkää, että homman voisi hoitaa ensi vaalikaudella ihan pelkästään eduskuntatoimena - siis ilman kansanäänestystä.Tämä vaatisi mm. pääministeri Alexander Stubbin (kok.) mukaan sitä, että pääosa eduskuntapuolueista ja kaksi kolmasosaa kansanedustajista – ja tietenkin hallitus ja presidentti olisivat asiasta samaa mieltä.
Suomalaisia johdetaan edestä, sanotaan. Nato-jäsenyyden puolustajat uskovat, toivovat ja luottavat, että jos presidentti, hallitus ja eduskunnan enemmistö asialle ryhtyisivät, kansa kyllä seuraisi perässä – tosin nuristen kuin Tuntemattoman konekiväärikomppanian jermut.
Kansanäänestyksen ohittaminen ei siis ole ihan mahdotonta, vaikkakin hieman kiusallista. Sellaista kun on kuitenkin lupailtu vuosikaudet. No, pitihän ne lapsilisätkin kolminkertaistaa.
Kansanäänestykseen liittyy kuitenkin se hirveä riski, ettei kansa olisikaan samaa mieltä. Kaksi kolmasosaa haraa mielipidemittausten mukaan kroonisesti sotilasliittoa vastaan. Olisihan se hieman outo tilanne, jos herrat presidenttiä myöten ensin esittäisivät, että eiköhän liitytä Natoon ja tykinruokaa Nato-joukkoihin tuottavat hallintoalamaiset sitten ampuisivat koko hankkeen tuusannuuskaksi. Äänestystuloksesta Moskovaan raportoiva Venäjän suurlähettiläs nauraisi koko matkan Tehtaankadulta Kremliin.
Sellaisen uhkan edessä saattaa olla mahdollista, että kansalaisia pitää pehmittää vielä toisella presidentti Niinistön toimikaudella.
Pekka Ervasti Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan päällikkö