Entisaikaan kuljettiin isolla joukolla talosta taloon talkoissa: rakennettiin Saarisille lato ja korjattiin Nuutisten aita tai kunnostettiin Peltosten talon kattoa porukalla.
Talkooväelle tarjottiin kahvia valtavan kokoisesta kahvipannusta ja keitettiin vaikkapa hernerokkaa.
Ovatko talkoot siirtyneetmaaseudulta kaupunkiin, rivareihin, joiden pihaistutuksia kaunistetaan koko naapuruston voimin? Toki maaseudullakin naapuriapua yhä saa, mutta usein hintalapun kera.
On jotenkin itsestään selvää, että kun naapuria pyydetään apuun, hänelle siitä myös maksetaan – vähintään polttoainekulut, jos kyse on esimerkiksi konetöistä.
Somessa talkooapupyynnöt kukoistavat erityistesti hevosihmisten parissa. Apulaisia haetaan aitatalkoisiin, karsinoiden maalaamiseen tai pihattokopin rakentamiseen.
Toki talkooväki ruokitaan ja kahvit juotetaan, mutta muistavatkohan kaikki sen, että talkooperinteeseen on vanhastaan aina kuulunut vastavuoroisuus. Ensin talkoillaan meillä ja tarvittaessa myöhemmin sitten teillä!
Jos pyydät kaveria talkoisiin, pitäisi itsekin olla auliisti valmis tarttumaan maalisutiin tai akkuporakoneeseen naapurin huushollissa.
**Työssä kodin ulkopuolella **käyvänä ihmisenä tiedän, että en yleensä ehdi tai jaksa lähteä niihin naapurin talkoisiin. Sen vuoksi moni pyytäjä tarjoaakin mielellään heti korvaukseksi rahaa. Ilmaiseksi ei kehtaa naapuria vaivata.
Vapaaehtoiset puurtavat yhä järjestämässä festareita ja urheilutapahtumia. Iso joukko ihmisiä saadaan polkaistua etsintätöihin heti, jos pieni lapsi katoaa.
Apuun riennetään oitis, jos naapuria kohtaa suuri tragedia, kuten navetan tuhoutuminen tulipalossa.
Ei talkooperinne siis kuole, se vain muuttaa muotoaan somettuneen maailman myötä.