**Kahdeksan vuotta sitten kokoomuksen presidenttiehdokas, Sauli Niinistö **julisti vaalikampanjassaan: ”Vastakkainasettelun aika on ohi”.

Slogan oli yllättävä ja loi vaikutelmaa uudenlaisesta poliittisesta ajattelusta. Moni äänestäjä oli valmis uskomaan iskulauseeseen. Nyt siihen uskoo tuskin kukaan.

Poliittisen vastakkainasettelun peittely on ohi. Kokoomuksen ja vasemmistopuolueiden keskinäinen nokittelu leimaa poliittista keskustelua päivittäin. Kokoomus ruokkii vastakkainasettelua vähintään yhtä aktiivisesti kuin muut puolueet.

Viennin hiipuminen ja työttömyyden, julkisen talouden alijäämän sekä valtion velan jatkuva kasvu ovat pakottaneet poliittisen eliitin koko kansakuntaa koskevan matokuurin valmisteluun. Se on nostanut puolueiden näkemyserot pintaan.

Millaisin keinoin Suomen talous on käännettävissä kasvuun? Pitäisikö verotusta kiristää vai alentaa? Keiden kakkua pitää leikata rankimmalla kädellä? Millaisin rakenteellisin uudistuksin julkisen talouden vajeesta voi hankkiutua eroon aiheuttamatta kohtuutonta vahinkoa hyvinvointipalveluille?

Tuollaisiin kysymyksiin eri puolueilla on hyvin erilaiset vastaukset, myös niillä puolueilla, jotka istuvat hallituksessa. Hallituksen pääpuolueet, kokoomus ja SDP näyttävät ottavan toinen toisensa päävastustajakseen tulevissa vaaleissa.

Nyt jos koskaan Suomessa vallitsee porvarillinen hegemonia. Taistelu seuraavasta pääministerinpestistä on porvaripuolueiden välinen kisa. Vasemmiston yhteenlaskettu kannatus on tuoreimman mielipidetiedustelun mukaan vain 23,1 prosenttia. Siksi on yllättävää, että kokoomus uhraa rutkasti energiaa SDP:n kanssa kiistelemiseen.

Sekä sosialidemokraatit että vasemmistoliitto hyötyvät poliittisen vastakkainasettelun kärjistymisestä. Porvarillisten puolueiden virittelemä keskustelu julkisen sektorin supistamisesta on tavallaan taivaan lahja vaaleihin valmistautuvalle vasemmistolle.

Keskusta, perussuomalaiset, RKP ja kokoomus ovat vaatineet kukin vuorollaan, että julkisen sektorin työntekijämäärää pitäisi vähentää jopa kymmenillä tuhansilla. Kun kuntatyöntekijät alkavat pelätä työpaikkojensa puolesta, SDP ja vasemmistoliitto tarjoutuvat innolla heitä puolustamaan. Se rooli sopii työväenpuolueille kuin valettu.

Puolueiden kannatusmittausten valossa näyttää siltä, että vaalien jälkeen Suomeen olisi helppo muodostaa porvarihallitus. Politiikka ei ole kuitenkaan pelkkää matematiikkaa. Ei pidä luulla, että sosialidemokraatit olisivat eduskuntavaalien jälkeen automaattisesti paitsiossa.

Jos kokoomuksesta tulee jälleen maan suurin puolue, se tuskin ottaa demareita johtamaansa hallitukseen. Mutta jos keskusta nousee pääministeripuolueeksi, punamulta ei ole suoralta kädeltä poissuljettu hallituspohjavaihtoehto.

Sekä keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä että puolueen eduskuntaryhmän johtaja Kimmo Tiilikainen sanovat, että ensi vaalikaudella Suomessa on saatava aikaan laaja yhteiskuntasopimus maan talouden pelastamiseksi.

**Yhteiskuntasopimusta ei synny ilman sosialidemokraatteja **ja ay-liikettä. Juha Sipilä myöntää tämän. Hän sanoo: ”Edessä on sellaiset talkoot, että niihin on kaikkien osallistuttava.”

Tulevaan hallitukseen eivät kaikki puolueet kuitenkaan sovi. Sitä, mitkä puolueet ovat ne ”kaikki” jotka mukaan mahtuvat, ei kukaan vielä varmuudella tiedä.