Keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen valottaa maanantaina ilmestyneessä kirjassaan ”Väyrysen valtakunta” vuoden 1987 hallitusratkaisun ja seuraavan vuoden presidentinvaalien taustoja. Korhonen oli noihin aikoihin vasta silloisen keskustapuolueen rivijäsen, mutta on myöhemmin tutustunut muun muassa keskustapuolueen puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan asiakirjoihin.

Korhonen paljastaa keskustajohdon riidelleen lähes jatkuvasti puolueen vaalitaktiikasta. Useimmiten puheenjohtaja Paavo Väyrystä vastassa olivat Kauko Juhantalo ja ministeri Eeva Kuuskoski.

Korhosen mukaan Väyrysen tavoitteena oli keskustavetoinen hallitus, johon kokoomus otettaisiin mukaan, mahdollisesti myös SDP. Oleellista oli saada Väyrynen pääministeriksi ja mielellään myös presidentiksi, joskin Korhonen luonnehtii vuoden 1988 vaalia vasta vuoden 1994 harjoitukseksi.

Monet olivat kuitenkin kauhuissaan SDP-yhteistyön vaarantumisesta, ja kyselyissä keskustapuolueen jäsenkunta kannatti punamultaa.

Korhonen haukkuu Kääriäisen

Korhosen mielestä Väyrynenkin teki virheitä ja välillä panikoi pelätessään kokoomuksen ja SDP:n löytävän toisensa. Äkkipikaiseksi ja pitkävihaiseksi luonnehtimaansa puoluesihteeri Seppo Kääriäistä Korhonen kuitenkin roimii säälimättömästi.

– Kääriäisen kädet ovat tuoksahdelleet monen operaation jälkeen bensalta, koska hän osasi rakentaa poliittisen Molotovin cocktailin vastustajiensa tuhoamiseksi, kirjoittaa Korhonen.

Hänen mukaansa jokainen keskustajohtaja on 1970-luvulta alkaen saanut maistaa Kääriäisen julmuuden. Nyttemmin Kääriäisen, Väyrysen ja Esko Ahon välit ovat kuulemma "yhtä lämpimät kuin tammikuinen talviaamu Siperian pakkasilla."

Korhosen mielestä Väyrynen oli 1980-luvun lopulla keskustan valistunut yksinvaltias ja Kääriäinen kruununprinssi, joka odotti omaa vuoroaan.

Välirikko Sorsan kanssa

Korhonen arvioi, etteivät Väyrynen ja Kääriäinen ymmärtäneet SDP:tä johtaneen pääministeri Kalevi Sorsan suuttuneen lopullisesti Väyryseen ja keskustalaiseen tahtopolitiikkaan. Heille kyse oli normaalista poliittisesta taistelusta, mutta Sorsa halusi panna välit poikki. Korhosen mukaan keskustajohdon oli vaikea ymmärtää, että maata johtivat tasavallan presidentti Mauno Koivisto ja pääministeri Sorsa, eikä heidän ohitseen voitu marssia uuteen hallitukseen.

Lopulta Koivisto sivuutti keskustapuolueen, kokoomuksen ja RKP:n kassakaappisopimuksen ja nimitti kokoomuksen Harri Holkerin vetämän sinipunahallituksen.

Eikä Väyrynen päässyt kisaamaan presidentinvirasta pääministerin paikalta.