Tapaus Kekkonen hautajaisissa ei ole kuvamanipulointia propagandamielessä. Kekkosen kuvaa paranneltiin kuvan vuoksi. Kuuluisassa Kaius Hedenströmin ottamassa kuvassa Yksinäinen Kekkonen Kekkonen todellakin istuu yksin.
– Kuvassa istui alun perin Kekkosen takana Ahti Karjalainen ja Kalevi Sorsa, jotka Ilta-Sanomien kuvatoimituksen toimesta, joskin valokuvaajan suostumuksella, poistettiin valokuvasta mustalla teipillä. Lehti käytti teipatusta kuvasta otettua reproa, kertoo Suomen valokuvataiteen museon johtaja Elina Heikka.
Alkuperäinen hautajaiskuva on esitelty ainakin vuonna 1980 Leena Sarasteen kirjassa Valokuva, pakenevan todellisuuden kuvajainen.
Valokuvataiteen museon mukaan kuvakorjailu ei Suomessa ole kovin yleistä. Elina Heikka tietää toisenkin tarinan vuodelta 1988.
– Calgaryn olympialaisten aikaan Matti Nykäsen voittaessa uutiskuvaa dramatisoitiin tuomalla Calgaryn maamerkkejä lähemmäksi hyppytornia.
Kuvissa ylivertainen suomalainen
Toisen maailmansodan aikaista suomalaista ja saksalaista kuvallista propagandaa tutkiva Olli Kleemola sanoo, että Suomessa henkilöitä ei kadotettu valokuvista Saksan tai Neuvostoliiton tyyliin.
Sen sijaan tapahtumien lavastaminen oli meillä tutumpaa. Päämaja saattoi vaatia taistelukuvia silloinkin, kun mitään taisteluja ei ollut käynnissä. Asemasotavaiheessa pommeja heitettiin vaikka veteen valokuvausta varten.
Tutkija ottaa esimerkiksi SA-kuvien kaikille avoimesta arkistosta löytyvän kuvan.
– Kun kuvaa katsoo, niin sehän on naurettava. Siinä mies seisoo ilman mitään suojaa ja ampuu muka miehitettyyn korsuun. Aidon taistelukuvan määritteleminen on hankalaa. Hyvin usein niissä näkyy vain tykistötulta. Eihän siellä voitu juosta ei-kenenkään-maalla ja sopia, että käykää toistenne kurkkuun, mutta jättäkää minut ampumatta, niin kuvaan tilanteen, sanoo Olli Kleemola.
Neuvostopropagandalla oli Suomessa paha kaiku. Meillä puhuttiin sen vuoksi tiedotuksesta. Mutta kyllä suomalaisetkin osasivat.
Venäläiset viholliset näytettiin kuvissa likaisina ja pelokkaina, kun taas suomalaista taustaa omaavat saatettiin ennen kuvan ottoa käyttää parturissa ja pesulla.
Suomalaisille myös viestittiin muun muassa, että neuvostomoraali ei kunnioita kuolleita ja hautojen annetaan rappeutua.
Kleemola ottaa kuvaesimerkin kumollaan olevasta hautarististä.
– Todellisuudessa ortodoksiseen perinteeseen kuuluu, että puuristit lahoavat ja palaavat sitten luontoon. Se, että risti on kaatunut, ei siis kerro rappiosta. Ja vodkapullo kuului vainajan ruokauhriin. Haudalla syötiin ja juotiin. Se, mikä jäi yli, jätettiin vainajille. Suomalaiset olivat luterilaisia, eivätkä tunteneet Raja-Karjalan uskonnollisia tapoja, Kleemola sanoo.
Väsynyt Marski pidettiin pois keinovalosta
Marsalkka Mannerheim oli erityisen tarkka julkisuuskuvastaan.
Tarinan mukaan valokuvaaja ajatettiin Helsingistä takaisin Mikkelin päämajaan, koska Mannerheim oli huomannut filmillä pölyhiukkasen, jonka vuoksi hänen nenänsä näytti kiiltävän. Kuvaaja retusoi Mannerheimin nenän tussisiveltimellä ja ongelma poistui.
Marskin kuvallinen ongelma oli hänen ikänsä. Kuvissa marsalkka halusi olla nuori ja elinvoimainen. Sen vuoksi kuvia ei otettu keinovalossa. Väsymys ei saanut näkyä. Mannerheimin kuvista löytyy myös hänen itsensä jättämä hyväksymismerkintä.
– Kekkosen aikaan ei ollut enää mahdollista kontrolloida valokuvien ottamista samalla tavalla kuin Mannerheimin aikaan. Mutta se näkyi, että alettiin järjestää omaa showta, kun huomattiin, että lehdistö oli läsnä, sanoo Suomen valokuvataiteen museon johtaja Elina Heikka.