Suomalainen aluepolitiikka - ollako vai eikö olla?
Nykyinen meno alkaa olla sillä mallilla, että pohjoinen tyhjäksi, itäinen maankolkka samontein ja eikun kaikki Helsinkiin maailman metropolia punkaamaan.
Työpaikat lähtevät, investoinnit keskittyvät, synnytyssairaalat lakkautetaan, poliisit keskittyvät suuriin kaupunkeihin. Helsingin Sanomia et saa postilaatikkoon viikonloppuisin edes rahalla, eikä oma alueenkaan lehteä tarvitse aamukahvipöytään odotella.
Joku suupaltti varmaan jo sanoo, että minkäs teet synnytyssairaaloiden lakkautukselle, kun aika on tuhonnut tuotantovälineet, mutta jos siinä on totta toinen puoli, niin kyllä nykypolitiikkakin ohjaa nuoremme muuttamaan pois palveluiden ja vielä olemassaolevien töiden äärelle.
Vanhassa vara parempi
Ne toimialat, joilla entinen Suomi nousi jaloilleen maailman melskeissä, näytetään unohtavan kokonaan. Vanhanaikaista, aikansa elänyttä! Vaikka voisi sen toisinkin ajatella: kriiseilevässä, jatkuvasti muuttuvassa, riskejä täynnä olevassa maailmassa paras turva olisi hajautetussa systeemissä niin energiantuotannon kuin alkutuotannonkin suhteen. Olisiko vanhassa sittenkin vara parempi myös tulevaisuuden turvana?
Kaikkia meitä ei ole tehty kaupunkien urbaaneiksi lapsiksi, vaan osaa kaipaa ympärilleen enemmän elämäntilaa hengittää ja harrastaa asioita, jotka kaupunkiviidakossa ovat vieraita. Idässä ja pohjoisessa on myöskin valmiina kaikki se infra mitä elämiseen tarvitaan: on tiet, talot, koulut ja vanhainkodit. Onko todella järkeä rakentaa kaikki uusiksi etelän pelloille?
Varsinkin talviloma-aikojen autovirrat kertovat kummasti siitä vetovoimasta, jota pohjoisella ja itäisellä maanosalla edelleen on. Talviharrasteet ja lumen taika vetävät puoleensa.
Voimavara vai painolasti?
Miksi meillä kuitenkin käytetään puheenvuoroja, joissa etelän immeisten väitetään meitä elätettävän soppakattilan ääreen? Omalla työllä ja pohjoisen luonnonvaroilla on tuotu leipää moneen etelänkin perheeseen, kun lähes kaikki pääkonttorit tököttää kehäkolmosen sisäpuolella verotuloja kantamassa. Ja tököttää niissä pääkonttoreissa myös eräskin itäisessä ja pohjoisessä Suomessa yhteisillä varoilla kasvanut ja kasvatettu nykypäivän ammattilainen.
Maan eri osat pitää nähdä voimavarana ja mahdollisuutena, ei minään ylimääräisenä painolastina tai rasitteena. Me yhdessä, koko laajan Suomen eri kolkilla, luomme maamme tulevaisuutta ja jos emme osaa hyödyntää kaikkia vahvuuksiamme, meistä tulee heikkoja ja luovuutemme lakkaa pian kukkimasta.
Eivät ne pääsiäisloman matkailukohteetkaan pysy entisellään, jos ympäriltä viedään ihmiset ja palvelut. Elävä Suomi, etelästä pohjoiseen, on meidän kaikkien etu.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko Merja Kyllönen (Vas.)