Mistä on kyse?
Puolueiden paikallisyhdistykset ja piiriorganisaatiot tekevät parhaillaan vuoden 2015 eduskuntavaalien ehdokaslistoja. Osa ehdokkaiksi haluavista pyrkii listalle tuomalla itseään julki raflaavilla mielipiteillä. Tosin heistä vain harvat pääsevät ehdokkaiksi ja vielä harvempi tulee valituksi Arkadianmäelle. Toki poikkeuksia on.
– Jos ajatellaan viimeisimpiä eduskuntavaaleja, siellä voi nähdä tiettyjä yksittäisiä ehdokkaita, jotka ovat omalla radikaalilla tai näkyvällä linjalla tietyn yksittäiskysymyksen suhteen onnistuneet saavuttamaan paljon näkyvyyttä, Turun yliopiston politiikan tutkija Markku Jokisipilä arvioi.
Ehdokasasettelun alla monet valtavirrasta poikkeavat kommentit mielletään julkisuuden kalasteluksi ja mahdollisen äänisaaliin keräämiseksi.
Osa arvioi esimerkiksi joensuulaisen kaupunginvaltuutetun Marjatta Rädyn (kd.) mielipiteen Ilosaarirockista johtuvan lähestyvistä ehdokasvalinnoista.
Räty vieraili heinäkuussa Ilosaarirockissa ja järkyttyi festivaaleilla näkemästään ja kuulemastaan. Hänen mielipiteensä levisivät sosiaalisessa mediassa ja niiden ympärille muodostui raflaava hashtag eli tunniste, #marjattagate.
Räty kertoo nyt olevansa käytettävissä puolueensa ehdokkaaksi. Sopivan ajankohdan mielipiteiden esittämiselle hän kuitenkin torppaa.
– Ei sillä ole mitään tekemistä asian kanssa. Eipä tullut edes mieleen, Räty hämmästyy.
Korkeampaa matematiikkaa
Politiikan tutkija kuvailee ehdokasasettelua monimutkaiseksi yhtälöksi ja korkeammaksi matematiikaksi. Ehdokaslistaa kasattaessa nimittäin huomioidaan useita eri asioita.
– Kunkin vaalipiirin tilanne on se lähtökohta, josta nämä pohdinnat alkavat. Katsotaan onko niin sanottuja varmoja läpimenijöitä, istuvia kansanedustajia, jotka ovat ikäänkuin turvallisilla vesillä. He ovat ilmiselviä valintoja heti.
Puolueiden kilpailutilannetta joudutaan punnitsemaan vaalipiirien sisällä. Tutkijan mukaan toisen puolueen kärkiehdokasta vastaan ei haluta luoda kilpailutilannetta.
– Sitten puolue katsoo oman ehdokaslistansa kokonaisuutta ja miettii esimerkiksi sitä, että eri ikäryhmät tulevat edustetuiksi ja sukupuolten välillä tasa-arvo suurin piirtein toteutuu. Sitten katsotaan, että nämä ihmiset, jotka ovat ehdokkaina, sopivat ammattitaustaltaan puolueen profiiliin.
Kaiken pohjana on ennakkolaskelma siitä, mikä on puolueelle vaalipiirissä mahdollista.
Perinteitä kunnioittaen
Suomalainen ehdokasasettelu on konservatiivinen eikä yksittäisillä mediaseksikkäillä kommenteilla pääse useinkaan ehdokaslistalle.
– Puolueilla on aika vakiintunut menettely kuinka nämä listat muodostuvat. Paikallisyhdistykset tekevät piiriorganisaatiolle ehdotuksen. Piiriorganisaatio sitten puolueen johdon ja valtakunnallisen organisaation kanssa näistä neuvottelee.
– Kyllä siellä sellainen tsekkaus tehdään niin monessa kohtaa, että jos ihmisen ainoa ansio on raflaava ulostulo jossakin yksittäisessä aiheessa, suurimmassa osassa suomalaisia puolueita tällaiset putoavat matkan varrella. He eivät pärjää muilla mittareilla muille ehdokkaille, Jokisipilä uskoo.
Myös suomalainen äänestäjä on konservatiivinen. Äänestyspäätöstä ei tehdä raflaavien mielipiteiden perusteella.
– Politiikka mielletään yhteisten asioiden hoidoksi. Siihen haetaan vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka ovat osoittaneet kykynsä ja näyttäneet kyntensä aiemmassa elämässä, sillä elämän osa-alueella, mistä he ovat tulossa. Pitkän linjan vaikuttamista ja osaamista arvostetaan korkeammalle kuin yksittäisiä ulostuloja, Jokisipilä kuvailee.
Päättäjien ja päättäjiksi haluavien mielipiteitä on kuitenkin nostettava esille tiedotusvälineissä.
– Kyllähän se on median velvollisuus tällaisista ihmisistä ja heidän mielipiteistään kirjoittaa ja tuoda niitä esiin, Jokisipilä muistuttaa.
Paikallispoliitikot voivat haavoittaa, mutta eivät paranna
Paikallispoliitikkojen raflaavat mielipiteet voivat haavoittaa koko puolueen imagoa. Julkisuuskuvan kiillottaminen paikallistasolla on kuitenkin vaikeaa.
– Se on aika hankalaa. Kyllä puolueella on ainoastaan hävittävää, jos paikallistason kandidaatit innostuvat oikein kovasti esittämään erilaisia rankkoja, radikaaleja mielipiteitä. Kyllä siinä on puolueen näkökulmasta enemmän hävittävää kuin voitettavaa, politiikan tutkija näkee.