Politiikassa on harvoin nähty niin rujoa selkäänpuukotusta kuin viime maanantain A-studiossa, kun kristillisten kolmas varapuheenjohtaja Laura Peuhkuri rusikoi sisarillisesti puolueensa puheenjohtajaa, sisäministeri Päivi Räsästä.
Tai eihän se oikeastaan mitään selkäänpuukotusta ollut – suorassa lähetyksessä. Peuhkuri läimi Räsästä päin näköä reilusti koko seurakunnan edessä.
Räsäsen vastustajien hyökkäys pulpahti pintaan jo ennen juhannusta, kun puheenjohtajan vaihtoa haikailevat voimat aloittivat vyörytyksen puoluehallituksessa.
Puolueen sisäinen oppositio sai kansanedustaja Sauli Ahvenjäeven kasvot, kun hän silloin jo tuoreeltaan ilmoitti, että poliittinen firma nimeltään kristillisdemokraatit tarvitsevat uuden logon (lue: puheenjohtajan).
Sittemmin Ahvenjärvi on laususkellut siihen malliin, että on jo tulkittu niin, että hän olisi jopa itse valmis haastamaan Räsäsen.
Tässä vaiheessa on pakko kurkistaa hieman menneisyyteen.
Ahvenjärvi oli se mies, joka helkytteli kitaraa jo pari vuotta sitten eduskunnan auditoriossa tilaisuudessa, jossa europarlamentaarikko Sari Essayah voideltiin puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Presidenttiä mestarikävelijästä ei tullut – eikä tullut meppiäkään viime eurovaaleissa. Mutta hän sai komean äänisaaliin. Eurovaaleissa peräti 61 000 äänestäjää näki Essayahin valon, eikä hän silti tullut valituksi.
On ilmiselvää, että krisut haluavat seuraavissa eduskuntavaaleissa hyödyntää Essayahin valtakunnallisen kansansuosion. Parhaiten se hyödynnettään, jos hän on puolueen puheenjohtaja.
Seuraavissa vaaleissa on jo voimassa uusi vaalipiirijako. Se uhkaa jo teknisesti viedä kristillisiltä eduskuntapaikkoja sen lisäksi, että mikään järjissään oleva eduskuntapuolue ei enää lähde vaaliliittoon krisujen kanssa. Siitä on huonoja kokemuksia, sillä kristilliset ovat ääntenkeskittämisen mestareita.
Muutamissa ennusteissa puolueen kansanedustajapaikat uhkaavat pudota jopa kahteen – jos puolue ylipäätänsä enää yltää Arkadianmäelle.
Tässä tilanteessa ei varmaisti tarvitse olla edes Sauli Ahvenjärvi tajutakseen, että puolue tarvitsee uuden puheenjohtajan, eikä se voi olla kukaan muu kuin Essayah.
Ahvenjärvi vihjailee omalla ehdokkuudellaan vain saadakseen seisovat vedet liikkeelle puolueessa. Kyse ei ole siitä, etteikö Räsänen ole hoitanut hommiaan sen enemmän puheenjohtajana tai sisäministerinäkään. Kyse on siitä, että se ei nyt riitä. Joku raja se on kristillistenkin kristillisyydellä. Mooses on Mooses, mutta valtataistelu on valtataistelua.
Ahvenjärvi haluaa vihjailuillaan avata kilpailun ja vetää Essayahin radalle.
Hän on pelkkä sähköjänis.
Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö