Jalkapallon MM-kisat alkavat tänään. Tulossa on varmasti huima kuukausi, kun maailman parhaat jalkapalloilijat pelaavat toisiaan vastaan kaikkein tärkeimmästä lajin kuninkuudesta. Pelaajat tulevat pelaamaan tosissaan, ja maailma seuraa koko spektaakkelia herkeämättä.
Jalkapallon MM-kisojen kiinnostavuutta osaltaan tietysti nostaa se, että siinä kamppaillaan niin harvoin. Me täällä pohjolassa olemme tottuneet liimautumaan tv-ruutujen ääreen joka kevät, seurataksemme taistelua jääkiekon maailmanherruudesta, mutta niinäkin vuosina, kun tappio tulee, se ei kirpaise niin kovasti, koska revanssiin on mahdollisuus heti ensi toukokuussa.
Taival jalkapallon MM-kisoihin on paljon pidempi. Paitsi että jalkapallomaita on tukuittain enemmän kuin lätkämaita ja turnaukseen pääsy tyssää monilla jo alkumetreillä on niitä varten myös aina valmistauduttu neljän pitkän vuoden ajan. Neljä vuotta voi tuntua ikuisuudelta (kysy vaikka joltakulta eduskunnasta pudonneelta kansanedustajalta, jolla on seuraavan kerran mahdollisuus uusia työpaikkansa neljän vuoden kuluttua).
Selvää on tietysti se, että jalkapallon MM-kisat poikkeavat meille suomalaisille aika ratkaisevasti jääkiekon MM-kisoista ja olympialaisista. Meillä ei nimittäin yleensä ole oman maan joukkuetta kannustettavana. Suuri osa minkä tahansa urheiluturnauksen kiinnostavuudesta on luonnollisesti sidoksissa siihen, miten paljon “itsellä”, eli omalla maalla, suosikkijoukkueella tai ihailemallaan urheilijalla on pelissä panoksena. Urheilufaneja kyllä kiinnostaa, mutta suurten massojen sitoutuminen ei ole ihan yhtä kovaa ilman omaa maata.
Niinpä jokaisissa MM-kisoissa olen saman pulman edessä: Mitä joukkuetta haluan kannattaa? Ei minun tietenkään ole pakko valita suosikikseni yhtä, mutta se tekee kyllä turnauksesta heti hauskemman. Omat luonnolliset vaihtoehtoni eivät juuri ikinä pelaa. Suomea tietysti kannattaisin, mutta portit Suomen maajoukkueelle eivät vielä ole kisoihin auenneet. Olen syntynyt Unkarissa, joka kyllä on kova jalkapallomaa, mutta ei sekään ole päässyt MM-kisoihin vuoden 1986 jälkeen. Ruotsia kannatan aina mielelläni, mutta ei sekään tässä turnauksessa auta.
Rakastan myös altavastaajan kannattamista, mutta kuten jo aikaisemmin totesin, ei tämä ole mikään tuurifutaajien turnaus. Ne surkeimmatkin joukkueet ovat järjettömän hyviä.
Monena vuonna olen päätynyt läheisyysperiaatteeseen (enkä nyt tarkoita EU:n subsidiariteettiperiaatetta, vaikka sekin on ihan hieno periaate), eli kannatan sitä joukkuetta joka maantieteellisesti sijaitsee Suomea lähinnä. Teen tämän tietysti ällöttävällä länkkäritwistillä, enkä ollenkaan objektiivisesti kilometreissä mitattuna (koska harvassa ovat ne kerrat kun kannatan Venäjää), mutta tämä on ollut minulle riittävän hyvä metodi. Näin ollen kannattanen tässä turnauksessa Saksaa. (Paitsi jos Brasilia nyt jostain syystä SITTENKIN ottaisi Kakán joukkueeseen, ja saisin kuukauden ajan laukoa “Pallo on kakalla” -tyyppisiä lauseita. Silloin saattaisin kyllä rehellisyyden nimissä kallistua brassien puolelle).
Miten sinä päädyit kannustamaan juuri tiettyä joukkuetta?
Lotta Backlund