Pääministeri lupaili maaliskuussa merkittävää sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta.
– Tämä ratkaisu ei ole vesitetty kompromissi, vaan todellinen Suomi-uudistus, sanoi Katainen.
Lupaus oli suuri. Käytännössä piru piili yksityiskohdissa, niin kuin viisaat heti varoittivat. Kun ministeri Huovinen tiedotti toukokuun loppupuolella, että soten ”valmistelu etenee suunnitellusti”, huolestuin. Samaa ministeri oli vakuutellut koko kevään ennen kuin edellinen sote-esitys heitettiin romukoppaan.
Eikä huoleni ollut turha. Viime viikolla Yle Uutiset kertoi, että ”Sote jumiutui taas”. Parlamentaarinen ryhmä oli lähes umpikujassa. Neuvotteluja päätettiin kuitenkin jatkaa. Ministeri Huovinen sanoi, että tässä vaiheessa sotea ei olla viemässä puheenjohtajien ratkaistavaksi.
Sotea jumittaa valtataistelu
Tämän hallituksen olisi pitänyt löytää sote-ratkaisu aikaisemmin. Edelliselle keskustan ja kokoomuksen hallitukselle eduskuntavaalit tulivat liian lähelle ja niin on käynyt taas. Puolueissa joudutaan miettimään yhä enemmän kannatusprosentteja ja sitä, että oma työpaikka pitäisi uusia.
Keskusta varjelee asemaansa kunnissa. Se näkisi mielellään version kotikunta-maakuntamallista toteutuvan. Demareille ja kokoomukselle jo pelkkä sana maakunta on punainen vaate. Ei käy ja ei sovi, niissä sanotaan. Demarit politikoivat julkisen palvelun puolustajina, kokoomus yksityisten yritysten etujen vaalijana. Löydä siitä sitten se historiallinen uudistus.
Tilannetta ei myöskään paranna se, että puolueet vaihtavat puheenjohtajiaan ja hallituksen pyöröovessa kulkee ministeri toisensa jälkeen ulos ja sisään. Ei tästä valmista tule ainakaan ennen kuin kokoomuksen uusi puheenjohtaja on nimetty.
Sotea jumittaa valmistelutapa
On uskomatonta, että vuosisadan uudistusta tehdään kiireessä ja suljettujen ovien takana. Kenenkähän idea tämä on?
Historiallinen uudistus olisi ansainnut valmistelun, jossa ensiksi virkamiehet ja asiantuntijat kuvaavat mahdolliset mallit sekä analysoivat niiden seuraukset ja vaikutukset. Tämän jälkeen poliitikot valitsevat malleista sopivan. Näin demokraattinen päätöksenteko toteutuisi. Ihmisten palvelujen järjestäminen ei voisi eikä saisi olla poliittista näpertelyä. Työhön pitäisi varata riittävä aika ja riittävä asiantuntemus. Kukahan tästä ottaisi vastuun?
Iso veli valvoo
Kun eläkeuudistus on vaiheessa ja kuntauudistus ajoi karille, niin katseet kääntyvät sote-uudistukseen. Neuvottelijoilla ei oikeastaan ole varaa epäonnistua. Suomi tarvitsee sen pääministeri lupaaman todellisen Suomi-uudistuksen, koska se toteutuessaan pienentää kestävyysvajetta. Melkein kuulen korvissani luottoluokittajien äänen: AAA…
Tämä ei voi epäonnistua, eihän?