Kokoomuksen puheenjohtajuudesta ja Suomen seuraavan pääministerin kruunusta kilvoittelee kolme hyvin erilaista hahmoa. Alexander Stubb voittaa suvereenisti kaikki kansanäänestykset, Jan Vapaavuorella on laaja-alaisin substanssiosaaminen – ja kodin, uskonnon sekä isänmaan kolmiyhteyteen vannova Paula Risikko taas olisi vastaus maakuntien ja naisten huutoon.
Kataisen pesänjakajista jokainen saisi varmasti vuoden pätkäpääministeriyden hoidettua, mutta kolmikon julkisissa esiintymisissä asiantuntemukseltaan heikoin lenkki on ollut Risikko. Miehet pyyhkivät Risikolla pöytää varsinkin, kun puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä taloudesta. Risikon otteet varmistuvat, kun keskustelu kääntyy sisäpolitiikkaan ja sosiaaliasioihin.
Stubbin asema vahvistui eurovaalien äänivyöryn myötä – ja sen huomasi myös kilpailevien puolueiden hätääntyneistä tiedotteista vaalien jälkeen. Sdp:n kansanedustaja Raimo Piirainen julisti, että Stubbin Nato-intoilu on uhka Suomelle, keskustan Sirkka-Liisa Anttila kyseli, miten Suomen pääministerinä voi pärjätä selfieitä ottamalla, kolmea pointtia hokemalla ja twiittailemalla. Anttila muistutti, että kansainvälisyydestä puhuvan Stubbin ulkomaankauppaministerikaudella Suomen vienti on romahtanut.
Kolmen pointin miehellä on vastustusta myös kokoomuksessa, mutta onko puolueella varaa jättää valitsematta johtoonsa tällaista äänimagneettia? Toisaalta puolueella menee kannatusmittauksissa niin hyvin, että voi myös kysyä, kannattaako kansanhurmaajaa nostaa kuluttavalle paikalle, jossa vastustus on taatusti kovaa ja Stubbin ykköspääoma eli kansansuosio hupenee nopeammin kuin ehtii kolmea pointtia luetella.
Kun Vapaavuori on tenteissä pyrkinyt esiintymään maltillisena, sopua hierovana valtionhoitajana, Stubb on ottanut räväkästi kantaa asioihin. Viime viikolla hän ilmoitti HS:n tentissä tavoitteikseen kokonaisveroasteen alentamisen noin 39 prosenttiin ja julkisten menojen pienentämisen noin 50 prosenttiin. Stubb ei torstain tentissä suostunut kertomaan, mistä hän leikkaisi.
Arvostelijoiden mukaan Stubbin tavoitteet ovatkin täysin epärealistisia ja toteutuessaan merkitsisivät hyvinvointivaltion loppua.
Stubb on myös ilmoittanut tavoitteekseen ay-liikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta luopumisen, mikä olisi toteutuessaan avoin sodanjulistus ay-liikkeelle. Vapaavuori taas totesi, että vaikka hän on periaatteessa samaa mieltä Stubbin kanssa siitä, että jäsenmaksut ovat jäänne, hän ei lähtisi yhteiskuntarauhan takia ajamaan asiaa eteenpäin, koska aihe on ay-liikkeelle äärimmäisen herkkä. Risikko myötäili Vapaavuorta.
Stubbin mukaan poliittinen johtajuus on sitä, että mielipiteet sanotaan suoraan - Vapaavuori taas korostaa yhteispeliä ja toimimista yhteiskunnan kokonaisedun mukaan.
Risikko on kolmikosta ainoa, joka säilyttäisi perintöveron, herrat haluavat päästä siitä eroon.
Vapaavuori ja varsinkin Stubb ovat markkinaliberaaleja ja talouspoliittisesti kokoomuksen oikealla reunalla, Risikko taas sosiaalireformistina vasemmalla. Stubb on idealisti, Vapaavuori realisti.
Risikko on kolmikosta ehkä arvokonservatiivisin ja vastustaa muun muassa homojen adoptio-oikeutta, Stubb oli ensimmäisenä allekirjoittamassa aloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Mutta konservatiivisia näkemyksiä on myös Vapaavuorella, joka kieltäisi kerjäämisen eikä tyrmää täysin kristittyjen suosimista maahanmuuttopolitiikassa.
Stubb on liberaali, kansainvälinen rämäpää ja Suomen tämän hetken suosituin poliitikko, mutta ehkä imagoltaan hieman lapsellinen. Hän korostaa avoimesti omaa suosiotaan ja kielitaitoaan, mikä voi antaa ehdokkaasta hieman ylimielisen kuvan.
Risikko on kansanomainen maakuntien nainen, joka ei hallitse pääministerille tärkeää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhtä hyvin kuin miehet, mutta sosiaalipolitiikan varmasti kolmikosta parhaiten.
Vapaavuori taas on vakaa ja turvallinen neuvottelija, pragmaattinen poliitikko, jonka valinta ei olisi suuri riski mutta ei tuottaisi suuria yllätyksiäkään. Stadin kundin kovismaine on Vapaavuorelle rasite.
Tilanne on harvinaisen tiukka ja en panisi rahojani likoon kenenkään yksittäisen ehdokkaan puolesta. Ennustamista vaikeuttaa myös se, että media ei pysty normaaliin tapaan arvioimaan ehdokkaiden suosiota, koska kokoomus panttaa puoluekokousedustajien nimiä. Kokoomuslaista avoimuutta on ikävä kyllä se, että pidetään piilossa porukka, joka valitsee valtakunnan tärkeimmän vallankäyttäjän.
No, kakkoskierrokselle todennököisesti joudutaan. Stubb ja Vapaavuori syövät ensimmäisellä kierroksella toistensa ääniä – Risikko saa ääniä naisilta, maakunnista ja arvokonservatiiveilta, jotka pitävät Kataisen hovin viime vuosien linjaa liian liberaalina.
Veikkaan silti, että Vapaavuori ja Stubb ovat vastakkain toisella kierroksella. Puolueen puheenjohtajaa ei valita kansanäänestyksellä, mutta puoluekokousedustajat toki kuuntelevat, mitä kansalla on sanottavaa tulevasta pääministeristään. Lopulta kisan voittaa se, jolla on toisella kierroksella vähiten vastustusta – ehdokas, jota ensimmäiselle kierrokselle jääneen kannattajat voisivat kuvitella äänestävänsä.
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on A-studion politiikan toimittaja