Ensimmäisen kerran kävin Pohjois-Karjalassa 1970-luvun lopulla. Heinätöiden päättymistä juhlistimme matkalla Pielavedeltä Savonlinnan kautta Joensuuhun sekä edelleen Kolille ja Nurmekseen. Seuraavan kerran tuli asiaa Pohjois-Karjalaan opintojen loppuvaiheessa. Nyt olen asunut maakunnassa vuodesta 1988 eli suurimman osan elämästäni.

Itä-Suomi-yhteistyö oli metsäalalla toimiessani luontevaa ja monipuolista. Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan välinen vastakkainasettelu tuli ensimmäisen kerran eteeni vasta 1990-luvun puolivälissä. Tämä ilmeni maakunnan kehittämiseen ja niin sanottuun edunvalvontaan liittyvissä asioissa. Epäluulo Pohjois-Savoa ja Kuopiota kohtaan oli suuri.

Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon väliseen jännitteeseen on varmaan perusteensa. Vanhemmalla sukupolvella mielessä on vielä Pohjois-Karjalan syrjäinen asema Kuopion läänin itäisenä vaalipiirinä. Monen valtion toiminnon keskittyessä Savoon, pelko ja epäluulo ovat säilyneet, jopa lisääntyneet. Muistissa ovat niin alueellisen tieviranomaisen, hätäkeskuksen kuin pääpoliisiaseman sijoittuminen Kuopioon.

Menetyksiä harmitellessa unohtuvat helposti metsäntutkimuksen ja palvelukeskusten sijoittuminen Joensuuhun, maakunnan menestyvä teollisuus tai Itä-Suomen yliopiston kampusten tasapainoinen kehittäminen. Epäluulosta länsinaapuria kohtaan tulisi päästä luottamukselliseen yhteistyöhön. Luottamus ei kuitenkaan synny tyhjästä, vaan se syntyy päätösten ja tekojen kautta.

Viime syksystä lähtien olemme eläneet Savo-Karjalan vaalipiirissä, johon kuuluvat Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Molemmilla puolilla Ohtaansalmea joudutaan miettimään suhtautumista naapurimaakuntaan uudelta pohjalta. Erityisesti seuraavat kansanedustajamme joutuvat tarkastelemaan asioita koko Suomen lisäksi myös molempien maakuntien kannalta. Tämä tulee ohjaamaan myös päätöksentekoa ja muidenkin kuin kansanedustajien ajattelua.

Julkisen talouden tilanteen vuoksi joudumme miettimään sitä, miten julkiselle vallalle uskotut tehtävät saadaan hoidettua entistä pienemmillä määrärahoilla. Toimintatapamuutosten lisäksi on tehtäviä hoidettava myös nykyistä laajemmilla alueilla. Tätä helpottavat lakimuutokset, jotka mahdollistavat toimivallan käyttämisen myös toisen vastaavan viraston toimialueella.

Valtion aluehallinnon tehtävistä osa soveltuu valtakunnallisesti ja osa suuralueilla tehtäviksi. Jotkut tehtävät on parasta hoitaa maakunnan tasolla ja tarpeen mukaan myös paikallisesti. Ihan kaikki asiat eivät lähitulevaisuudessakaan hoidu sähköisesti, vaan ne voivat vaatia henkilökohtaista palvelua virastossa, maatilalla, rannalla, lämpövoimalaitoksessa tai vaikka kaivoksella.

Pari viikkoa sitten Helsingistä lähteneessä junassa nuori nainen hätääntyi luullessaan jääneensä Kouvolassa väärään eli Kuopioon menevään junan osaan. Syynä taisi olla savolainen puheenparteni. Vieressä istunut Pohjois-Karjalan maakuntahallituksen jäsen sai hänet rauhoittumaan kertomalla, että murteeni johtui savolaisista sukujuuristani, mutta juna menee kyllä Lappeenrannan kautta Joensuuhun.

Juna menee jatkossakin sekä Joensuuhun että Kuopioon. Kumpikaan ei ole väärä juna. Kummankaan kyytiin joutumista ei tarvitse pelätä. Ohtaansalmen ylittäminenkin tapahtuu vaivatta molempiin suuntiin. Savo-Karjalan vaalipiirin molempien maakuntien ja maakuntakeskusten tasapainoinen kehittyminen ja menestys ovat Itä-Suomen ja samalla koko Suomen etu.

Ari Niiranen on Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ylijohtaja.