Näiden eurovaalien alla Yle pyysi haastatteluun kaikki yli 200 euroehdokasta. Kansa on nyt ahkerasti klikannut netissä haastatteluja suosikkijärjestykseen.
Listan kärkeen on noustu YouTube-menetelmällä olemalla hieman nukkavieru, kielipuoli ja totaalisen tietämätön EU:n asioista.
Mikä tahattomassa komiikassa voitetaan, se politiikan uskottavuudessa hävitään.
Miksi katsotuimpien kärjessä eivät ole ne muutamat terveellä itsetunnolla varustetut ehdokkaat, jotka eivät ole haastattelussa suostuneet pitämään eurotähteään vakan alla?
Hyvä esimerkki on keskustaa edustava, vanhempi herrasmies Paavo Väyrynen. Hän tiivistää ehdokashaastattelussa monumentaalisen poliittisen uransa taitavasti yhteen virkkeeseen:
”Olen pyrkinyt vaikuttamaan Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen”.
Globaalisti ajatellen on ehkä onnekasta, että kun egoja aikoinaan jaettiin, isoin kimpale meni juuri Keminmaalle eikä esimerkiksi eräälle Vladimir nimiselle pojalle, joka syntyi Putinien perheeseen silloisessa Neuvostoliitossa.
Itsetunnon rippeitä on selvästi roiskunut myös Vantaan suunnalle, sillä sikäläinen kokoomuksen kansanedustaja Tapani Mäkinen löytää ehdokkuudelleen vastaansanomattoman vankan perusteen: ”Haluttiin täydellinen lista ja siksi minut pyydettiin [ehdolle]”.
Väyrysen ja Mäkisen rinnalla esimerkiksi Rkp:n Jörn Donnerin tahtotila on jäänyt pahasti keskentekoiseksi. Donner tunnustaa, ettei europarlamentti ”niin hirveästi kiehdo”. Äänestäjän ei kuitenkaan ole syytä luopua toivosta, sillä Jörkka sanoo kyllä lähtevänsä Brysseliin, mutta on toinen kysymys, kuinka kauan hän siellä viihtyy.
Kun Eurooppa rypee talouskurimuksessa, on selvää, että ehdokkailta vaaditaan rautaista finanssiasioiden hallintaa. Sitä löytyy keskustan mepiltä Anneli Jäätteenmäeltä. Hän on mm. selvittänyt, että ”talouskehitys on erilaista eri alueilla”. Teoria saa vankkaa kannatusta maailman ekonomistipiireissä.
Suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd.) puolestaan fokusoi kotimaan tilanteeseen: ”Kyllä Suomi on eurooppalainen maa ja euro on meidän valuutta”. Kiistämätön tosiseikka tämäkin.
Omista maaseutuhenkisistä lähtökohdista Suomea tarkastelee keskustan Elsi Katainen: ”Meillä, tottavie, tässä maassa on erilaisia alueita”.
Erilaisuus mietityttää myös kokoomuksen istuvaa meppiä Sirpa Pietikäistä: ”Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä”.
Koska suomalaisia meppejä on vain 13 yli 700 europarlamentaarikon joukossa, niukat voimavarat on keskitettävä tärkeimmille painopistealueille. Talouskomissaari Olli Rehn (kesk.) näyttää tien: ”Suomen pitää tiukasti ja tinkimättä ajaa sellaisia asioita, jotka ovat ajamisen väärtejä”. Siinä puhuu Euroopan liberaaliryhmittymän Alden kärkiehdokas.
Tahdon ja taidon lisäksi meppi tarvitsee myös vahvan motivaation. On tiedettävä, miksi juuri minä haluan Belgian pääkaupunkiin seuraavaksi viideksi vuodeksi. Keskusten Antti ”Kanki” Kaikkonen tietää: ”Iso osa suomalaisten asioista päätetään Brysselin tasolla”.
Brysseliä ja EU:n suuria ympyröitä on turha pelätä. Tunnelma simpukkapatojen äärellä on leppoisan kotoinen. Tämän tietää kokemuksesta kokoomuksen Alexander Stubb. Hän on ollut ennenkin meppinä: ”Euroopan unionissa me olemme yhtä suurta perhettä”.
Kun lähtee pienestä ja kaukaisesta maasta isoon Euroopan unioniin, auttaa kummasti, jos tietää, miten asiat osapuilleen toimivat globaalilla tasolla. Vajaan kauden Brysselissä palvellut kokoomuksen Petri Sarvamaa on jo havainnut, että ”maailmahan menee koko ajan johonkin suuntaan”.
On siis syytä kehottaa äänestäjää vielä kerran käymään läpi Ylen meppigallerian ajan ja ajatuksen kanssa. Helmet voivatkin löytyä pahnan pohjilta.
Miten vaaleissa käy, sitä ei kuitenkaan kukaan voi arvata, sillä kuten keskustan meppi Hannu Takkula hieman ahtikarjalaismaisesti toteaa: ”Tulevaisuutta on vaikea ennustaa”.
Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö