Lasten ahdistelijoista kertovien uutisten myötä omat lapsuuden kokemukset nousevat pintaan, kirjoittaa toimittaja Leena Peltokangas kolumnissaan.
Tekstissä on yksi halventava sanavalinta, joka leimaa koulun lähellä liikkuvaa henkilöä. Lisäksi rikosrekisteriotteita koskevasta rajatusta perustelusta tehdään liian ehdoton johtopäätös kiinnijäämättömien henkilöiden etenemisestä.
Sana ”hiippari” lisää koulun lähellä liikkuvaan henkilöön halventavan ja epäilyttävyyttä korostavan luonnehdinnan, joka menee pelkän toiminnan kuvaamisen yli. Kyse on ensisijaisesti sanavalinnan retorisesta vaikutuksesta, ei vastaväitteen tai henkilön ominaisuuksien erillisestä käsittelystä, joten pisteet ovat 1.
”Koulun nurkalla pyörivä hiippari todennäköisesti jääkin kiinni ”
Teksti siirtyy rikosrekisteriotteita koskevasta rajatusta havainnosta ehdottomaan johtopäätökseen, että ”mikään ei estä” kiinnijäämättömiä henkilöitä etenemästä. Tämä on täsmällinen päättely-ylitys annetun käytännön kuvauksesta kokonaisvaltaiseen estämättömyysväitteeseen; kyse ei ole täysin paljaasta väitteestä, koska tekstissä annetaan rikosrekisteriotteet ylityksen lähtökohdaksi. Pisteet ovat 1, koska kyse on yhdestä päättelyaskeleesta.
”Vaikka nykykäytäntöjen mukaan lasten ja nuorten kanssa toimivilta edellytetäänkin työpaikoilla ja myös esimerkiksi urheiluseuroissa rikosrekisteriotteita, mikään ei estä niitä pedofiilejä etenemästä, jotka eivät ole vielä jääneet kiinni. ”