Pian koittaa kesä, ja pimeän talven ajan tietokoneidensa näyttöjen kelmeässä loisteessa kärvistelleet kirjailijat uskaltautuvat ulos kohotakseen ravintoloiden terasseille ympäri Suomea.
Terassille pesiytynyt kirjailija on usein helpohkosti lähestyttävissä, mutta muista, että olet tekemisissä omintakeisen rodun kanssa ja että vastuu lähestymisen seurauksista on viime kädessä sinulla.
Arki kirjailijan kanssa, oli arjen jakaja sitten puoliso tai ystävä, on aivan omanlaisensa polku kulkea. Se on polku, joka kysyy kulkijaltaan hyviä kenkiä ja kärsivällisyyttä. Paljon, paljon kärsivällisyyttä.
Ensinnäkin. Kun vietät aikaa kirjailijan kanssa, et koskaan ole hänen kanssaan kahdestaan, et vaikka muita ihmisiä ei näkyisi mailla halmeilla. Voit olla varma, että tilan jakaa kanssasi vähintään kourallinen mielikuvitushahmoja, joiden elämää ja vaiheita kirjailija pyörittelee ajatuksissaan kuin jonglööri pallojaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kirjailija olisi kiinnostunut sinusta ja siitä, mitä sinulla on sanottavana. Päinvastoin! Kirjailija odottaa sinun paljastavan mielipiteesi, maailmankatsomuksesi, uskomuksesi ja ennen kaikkea salaisuutesi. Hän suorastaan janoaa niitä, sillä joku noista seurassanne leijailevista näkymättömistä ihmisistä haluaa ne kipeästi omikseen.
Joka ikinen hetki ja tilaisuus on kirjailijalle taustatutkimuksen tekemistä ja materiaalin keruuta: sukujuhlat, illanistujaiset, häät ja hautajaiset. Usko pois, että hersyvänhauska maljapuhe tai riipaisevat muistosanat tallentuvat kirjailijan muistiinpanoihin anekdootteina myöhempää käyttöä varten. Eli se siitä vapautuneesta sosiaalisesta elämästä.
Tästä pääsemmekin toiseen kohtaan: älä aseta sosiaaliselle elämälle suuria odotuksia. Kun teksti on työn alla ja etenkin kun deadline lähestyy, kirjailijaa ei saa väännettyä sorkkaraudallakaan pois työpisteensä ääreltä. Ja jos irrottautuminen onnistuu fyysisesti, hänen ajatuksensa ovat jossain aivan muualla kuin kastettavassa kummilapsessasi tai vihittävässä siskossasi.
Ja nämä esimerkit koskevat kirjailijan kanssa elettyä arkea silloin, kun kirjailijan asiat luistavat hyvin. Odota vain, millainen itsesäälissä piehtaroiva oikuttelija sinulla onkaan käsissäsi silloin, kun tekstiä ei synny. ”Minä olen täysin lahjaton”, ”Tästä kirjasta tulee ihan paska” ja ”Minä en osaa enää kirjoittaa” ovat kaikki lauseita, joihin vain aika ja kokemus opettavat sinut vastaamaan kirjailijan kiemuraista mieltä tyydyttävällä tavalla.
Yksiselitteisempää hoivaa ja tsemppausta kirjailija tarvitsee silloin, kun postiluukusta tipahtelee joko kustantajien torjuntakirjeitä tai kieltäviä päätöksiä apurahahakemuksiin. Mikäli korvasi punastuvat herkästi mitä värikkäimmistä sielunriivaajan ja ihmisanatomian osien nimityksistä, kannattaa näihin hetkiin varautua tehokkailla korvatulpilla.
Vastapainona arkea varjostavalle taloudelliselle epävarmuudelle ja toistuvalle tunteelle hopeasijalle jäämisestä kirjailija voi myös rikastuttaa elämääsi. Tosin harvoin rahallisesti, mutta mikäli olet kiinnostunut draaman rakenteita koskevista keskusteluista (ja tietenkin olet, sillä itsehän olet kirjailijaa lähestynyt), voin luvata, että pääset käymään niitä sydämesi kyllyydestä. Pääset myös kuuntelemaan kuvitteellisten ihmisten kuvitteellisia huolia, ja todennäköisesti myös mukaan päättämään heidän kuvitteellisista kohtaloistaan. Eihän sellaisia kokemuksia voi rahalla mitata!
Siispä: mikäli aiot ottaa itsellesi kirjailijan, joko elämänkumppaniksi tai ystäväksi, muista, että hän tulee sinusta hyvin pian hyvin riippuvaiseksi. Ja vaikka hän ei sitä välttämättä usein sanoisikaan, hän arvostaa sinun tukeasi ja ystävyyttäsi mittaamattoman paljon.
Älä kuitenkaan ota kirjailijaa vain kesäksi, sillä syksyn tullen, kaivautuessaan takaisin koloonsa, hän tarvitsee ankkurin todellisuuteen.
_Tuomas Lius on jännityskirjailija, joka asuu Liperissä, mutta viettää suuren osan ajastaan mielikuvitusmaailmoissa taistellen pahuuden voimia vastaan. _