Presidentti Urho Kekkosen matkasta Neuvosto-Viroon on kulunut 50 vuotta. Yllätysvierailunsa aikana presidentti neuvoi virolaisia säilyttämään identiteettinsä, kielensä ja kulttuurinsa. Joidenkin virolaisarvioiden mukaan vierailu käynnisti hiljaisen vallankumouksen, joka päätyi vuonna 1991 Viron itsenäistymiseen.
Presidentti Kekkonen oli palaamassa 11. maaliskuuta 1964 viralliselta Puolan vierailultaan, kun valtuuskuntaa kuljettanut lentokone laskeutui Tallinnan lentokentälle. Vierailua oli suunniteltu kauan yhdessä virolaisten isäntien kanssa. Epävirallisen visiitin mahdollistivat viime kädessä Kekkosen hyvät suhteen Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen pääsihteeriin Nikita Hrutsheviin.
Rohkea puhe Tartossa
Matka toteutti presidentin pitkäaikaisen haaveen vierailla Virossa, joka oli tullut hänelle tutuksi jo 1920- ja 1930-luvuilla lähinnä maidenvälisten urheilu- ja heimosuhteiden kautta. Kekkonen toimi vuosia myös Suomi–Viro-ystävyysseuran puhenjohtajana.
Presidentti piti matkansa merkittävimmän puheen Tarton yliopiston juhlasalissa. Kekkosen vironkielinen puhe sävähdytti virolaista sivistyneistöä ja tarkalla seulalla tilaisuuteen valittuja opiskelijoita. Puheensa presidentti suuntasi erityisesti nuorisolle, jota hän kehotti säilyttämään virolaisuutensa ja vaalimaan omaa äidinkieltään. Puhetta pidettiin uskaliaana hyvää vauhtia venäläistymässä olevassa Neuvostoliiton osavaltiossa.
Suomen presidentin matkaohjelmasta vastannut Neuvosto-Viron ulkoministeri Arnold Green halusi esitellä naapurimaan johtajalle kumpareista Etelä-Viroa, joka sopi mainiosti Kekkosen harrastamaan maastohiihtoon. Otepään kaupungin lähelle Käärikun urheilukeskuksen ympäristöön oli tehty 17 kilometrin mittainen latu, jonka Kekkonen isäntineen hiihti loistavassa kevätsäässä.
Matkailulle vauhtia
Tarinoiden mukaan hyväkuntoinen, 63-vuotias Kekkonen jätti seurueen muut jäsenet heti kauas taakseen. Se huoletti mm. vierailua seuraamaan komennettuja, Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspalvelun KGB:n miehiä, jotka eivät selviytyneet kunnialla jyrkistä mäistä. Osa heistä kaatui ja hukkasi virka-aseensa lumihankeen. Hiihtoretki päättyi isäntien ja vieraiden yhteiseen kylpemiseen saunassa, joka nimettiin vierailun jälkeen "Kekkosen saunaksi".
Vaikka 14. maaliskuuta 1964 päättynyt vierailu oli epävirallinen, antoi se sysäyksen mm. maidenvälisen yhteistyön kehittämiselle. Jo seuraavan vuoden aikana käynnistettiin pitkään keskeytyksissä ollut laivaliikenne Helsingin ja Tallinnan välillä. Turistiliikenne alkoi taas lähentää sukulaiskansoja, joiden kanssakäyminen oli katkenut 1940-luvun alussa.
Virolaisten itsetunto kohosi
Presidentti Kekkosen vierailun suunnitteluun kiinteästi osallistunut ulkoministeri Arnold Green korosti eläessään vierailun merkitystä virolaisten itsetunnolle. Vuonna 2011 kuollut Green arvioi Kekkosen lausumien vironkielisten sanojen olleen merkittävä osatekijä siihen, että Neuvosto-Virossa alettiin kehittää myöhemmin mm. itsenäiseen talouteen perustuvaa IME-ohjelmaa. Se sekä Viron kansan pontevat vaatimukset itsenäisyytensä palauttamiseksi olivat Greenin mukaan osaltaan vaikuttamassa koko Neuvostoliiton hajoamiseen.
– Kekkosen vierailua on kiittäminen siitä, että Viron kansan elämässä alkoivat käänteentekevät muutokset. Ne käynnistivät verettömän, laulavan vallankumouksen, sanoi Arnold Green avatessaan vuosikymmen sitten presidentti Kekkosen Viron vierailulle omistetun nimikkohuoneen Käärikun urheilukeskuksessa.