Sisäisen sankarinsa - ainakin hetkeksi - löytänyt sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) piti terhakan tiedotustilaisuuden viime viikon lopulla. Vakavailmeisen ministerin mielestä poliisiylijohtaja Mikko Paatero oli salannut tärkeää tietoa poliisin tietolähteistä, ja siksi Paateron oli syytä harkita asemaansa viikonlopun aikana.
Ministeri puhutteli poliisijohtoa jämäkästi kuin tutkapartio kaaharia. Tilaisuuden jälkeen ministeriltä riitti lisää tarkentavia kommentteja mikrofonimereen. Kansakunta pidätti henkeään: nyt taisi tulla Paaterolle mustamaija.
Kun Paatero sitten viikonlopun yli mietittyään ilmoitti, ettei hän mihinkään eroa, ja Helsingin poliisikomentaja Jukka Riikonenkin vielä omalla tiedotteellaan näytti keskisormea ministerille, Räsänen katosi vuorokaudeksi kuin maa olisi niellyt.
Tämän tyyppiset äkkinäiset katoamiset eivät ole yhteiskunnan korkeimmilla paikoilla harvinaisia. Kun matto on vetäisty alta, reaktio on sama kuin piparipurkin ryöstäjällä: karkuun ja äkkiä. Kun viikolla piti kommentoida demarien surkeaa tulosta Ylen kannatusmittauksessa, Jutta Urpilaisesta näkyi eduskunnan käytävällä vain ponnarin takavalot.
Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus (kesk.) katosi päiväkausiksi Qatarin aavikoille ennen kuin häneltä saatiin selityksiä asunto- ja autokaupoista. Vaikka kuurupiilo on ymmärrettävää, lopputuloksen kannalta se ei ole ehkä viisasta. Hatkat tuli - tosin kultaisen kädenpuristuksen kera.
**Julkisuudessa on mukava **paistatella, kun tuuli on myötäinen. SDP:n maahanmuuttajatähti ja eurovaaliehdokas Nazima Razmyar on suonut palstametreittäin söpöjä haastatteluja naistenlehtien stailatuilla sivuilla. Niissä hän on julistautunut hiljaisen enemmistön edustajaksi, joka jää äänekkään vähemmistön jalkoihin. Hiljaiseksi hän myös jäi, kun kävi kutsu Ajankohtaisen Kakkosen islam-iltaan. Katsojat kummastelivat, miten voi jäädä äänekkään vähemmistön jalkoihin, jos ei nouse kehiin ollenkaan.
Samaa islam-keskustelua karttoivat myös ministeri Räsänen ja persujen maahanmuuttoänkyrä Jussi Halla-aho. On siinä persujen mediatyömiehellä Matti Putkosella urakkaa, kun yrittää saada puolueen eurovaalien ykkösehdokkaan voittamaan televisiokammonsa ennen kevään vaalitenttejä. Niitä ei nimittäin käydä netissä, joka on Halla-ahon kotikenttä, vaan ihan livenä televisiokatsojien edessä.
Työmarkkinapamput istuvat pitkiä iltoja pohtimassa mm. eläkeiän nostoa ja työurien jatkamista. Tähän tuntui sopivan huonosti tieto, että STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää (sd.) jää eläkkeelle 60 vuoden korkeassa iässä ja tekee vielä viimeisen vuoden vähän keveämpiä projektihommia entisellä raskaalla palkalla. Selitystä oli turha kysellä Mäenpäältä itseltään. Kameroiden raadeltavaksi heitettiin ammattiliito Pron Antti Rinne, jolla saattoi olla vaikeuksia vakavalla naamalla perustella keskusjärjestönsä nokkamiehen eläköitymisjärjestelyjä.
Talouselämän puolella pakoilu on maan tapa. Kun Talvivaarassa rysähtää, toimitusjohtaja Pekka Perää ei näy edes pitkillä aukeilla. Hän on hyvässä seurassa, sillä ei omistajaohjausministeri Pekka Haavistoakaan (vihr.) nähty eturintamassa kommentoimassa, kun kaivosyhtiö alkoi luisua kohti velkasaneerausta. Haavisto puhui mieluummin Varsovan ilmastokokouksesta.
On ymmärrettävää, että mediapersoona Jari Sarasvuo menee mieluummin vaikka Kallion kirkkoon saarnaamaan tuhlaajapojasta kuin kommentoi Trainers' Housen tilinpäätöstä.
Nokian entinen toimitusjohtaja ja Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila nähtiin hymyilevänä elämänkertansa julkistamistilaisuudessa, mutta sielläpä ei kyseltykään arktisen öljyporauksen ympäristötuhoista.
Kun peliyhtiö Supercell myytiin miljardikaupalla Japaniin, suomalaisomistajat eivät suostuneet kommentoimaan siivuaan lainkaan. Onneksi kameroiden eteen saatiin Tekesin edustaja hehkuttamaan, kuinka monta sataatuhatta euroa suomalaiset veronmaksajat olivat pulittaneet poikien peliyhtiön siemenrahoiksi - ihan ilman selityksiä.
Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö