Tunnetusti suomalaiset koululaiset ovat jo vuosia sijoittuneet kärkeen, kun maailmalla on mitattu heidän oppimistuloksiaan. Asia on hämmästyttävä, sillä samaan aikaan toiset kansainväliset tutkimukset osoittavat, että lapset ja nuoremme vierovat useimpia oppiaineita. Tätä ristiriitaa pohtii kolumnissaan kasvatustieteen tohtori Markku Varis.
Tekstissä käytetään oppiaineista voimakkaan kielteistä ”ällöämisen” sanastoa. Lisäksi oppikirjojen houkuttelevuuteen pyrkivistä ratkaisuista päätellään, että äidinkieli ei ole houkutteleva oppiaine, mikä ylittää annetun tuen.
Sana ”ällöävät” kuvaa oppiaineisiin suhtautumista arkisen voimakkaan inhon kautta ja lisää siten mitattuihin asenteisiin leimaavaa tunneväriä. Kyse on sanavalinnasta, ei vastaväitteen tai henkilön käsittelystä; havainto on paikallinen, joten pisteet 1.
”miksi nuoret ällöävät vertailtuja oppiaineita ”
Teksti päättelee oppikirjojen huumorin, näyttävän ulkoasun ja ”koukkujen” käytöstä, että äidinkieli ei ole houkutteleva oppiaine. Se, että oppilaita yritetään houkutella oppiaineen pariin, ei tekstin oman aineiston perusteella vielä osoita oppiaineen olevan itsessään epähoukutteleva; kyse on yhdestä selvästä päättelyylityksestä, joten pisteet 1.
”Vastenmielisyys ilmenee oppikirjoissa siten, että koululaista yritetään koukuttaa äidinkielen pariin viljelemällä huumoria ja suosimalla kirjojen näyttävää ulkoasua. ”
”Oppikirjojen koukut kertovat, että äidinkieli ei oppiaineena ole järin houkutteleva. ”