Geneettiset tekijät selittävät osaltaan aktiivisuutta liikkua vapaa-ajalla, todetaan Jyväskylän yliopiston tuoreessa väitöstutkimuksessa.
Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miksi jotkut ihmiset liikkuvat vapaa-ajallaan aktiivisesti ja toiset taas eivät. He valitsevat liikunnan sijaan mieluummin sohvalla makaamisen.
Tutkimuksen mukaan liikunnanpositiiviset vaikutukset terveyteen kyllä tiedostetaan, mutta siitä huolimatta kolmasosa suomalaisista ei liiku käytännössä vapaa-aikanaan ollenkaan.
Geneettisten analyysien ja motivaatiotutkimuksen avulla etsittiin tekijöitä, jotka selittäisivät ihmisten eroja liikunta-aktiivisuudessa. Tähän vaikuttivat tosin ainakin osittain myös ympäristö- ja motivaatiotekijät, mutta ainakin tämän perusteella osa laiskuudesta on perinnöllistä ja tulee geeneistä.
Voinko siis päätellä, että laiskuuteni onkin vanhempieni syytä? Varmaankin voin, mutta voinko luottaa päätelmään. Äitini oli suurimman osan elämästään kolmen lapsen yksinhuoltaja ja todella ahkera ihminen. Miksen siis perinyt hänen geenejään?
Isäni ahkeruudesta ei ole oikein muistikuvia. Hän kuoli nuorena, viinaan. Alkoholismiin taipumuksenkin väitetään periytyvän, mutta ei minusta ole tullut alkoholistiakaan.
**Olisihan se mukava pistää **kaikki huonot ominaisuutensa, kuten ylipainon, kiukkuisuuden, kädentaitojen puuttumisen tai, kuten tässä tapauksessa, laiskuuden geeniperimän piikkiin, mutta ehkä enemmän kuitenkin kallistun tutkimuksessakin mainittujen muiden tekijöiden puolelle.
Olen valmis tunnustamaan, että kyllä ainakin oma mukavuudenhaluni on ihan itse aiheutettua ja jo vuosikymmeniä huolella rakennettua ja harjoitellutta, rehellistä laiskuutta.
Yhden asian olen kuitenkin vanhemmiltani saanut. Taloudellisen niukkuuden, joka varsinkin tuntuu olevan perinnöllistä. Ei tarvitse kuin verokalenteria selata ja huomaa, että geeniperimällä tuntuu olevan suuri vaikutus ainakin siihen, minkälainen on omaisuuteni.
Joten kai se vain on hyväksyttävä. Gösta Sundqvistin sanoja lainaten; köyhänä synnyin, köyhänä kuolen.