Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on samaa mieltä presidentti Sauli Niinistön kanssa että maailma on muuttunut.
- Ennen ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli yksittäisen valtion omia intressejä. Nyt kaikki on yhä enemmän sidoksissa toisiinsa ja siksi Nato-kortin vetäminen on vanhakantaista. Se perustuu siihen, että jonnekin lähetetään asevoimia. Maailman turvallisuusuhat ovat nykyään yhä pienimuotoisempia ja inhimillisempiä, niitä ei tankeilla hoideta.
Turvallisuus muodostuu Pietikäisen mukaan ihmisten inhimillisestä turvallisuudesta ja riskit konflikteista leviävistä kriiseistä: esimerkkeinä Turkki, Syyria, Pohjois-Afrikka.
Pietikäinen luettelee nykyajan turvallisuusriskejä: " Miten Nato auttaa ilmastopakolaisissa, epävakauksien leviämisessä, akuuteissa ruoka- tai vesipulassa, terveysriskeissä. Miten Nato auttaa kansainvälisessä rikollisuudessa, tietovuodoissa, ihmiskaupassa jne."
Kriisit lähellä Eurooppaa
Pietikäisen mielestä karttojen tarkastelu auttaa. Yhdysvaltojen ympärillä on meri, mutta Euroopan ympärillä tapahtuu koko ajan mullistuksia.
- On Turkin tilanne, Lähi-itä, Iran ja Irak tai Ukraina ja Kaukasus. Koko Eurooppaa ympäröi kriisialttiiden alueiden rinki.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mielestä Euroopan omassa yhteisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa hallinnossa olisi vielä paljon parantamisen varaa.
- YK politiikka on jäänyt ihan liian vähälle, mutta sen toiminnan pitäisi muuttua ja uudistua. Ettei ole enää toisen maailmansodan jäänteinen. Mielestäni YK:ta tarvittaisiin tänä päivänä jopa enemmän kuin ennen. Sen vahvistaminen ja tukeminen jätetty Euroopan Unioinissa liian vähälle. Ja jäsenmailla ei ole ollut kykyä eikä tahtoa antaa riittäviä eväitä.
Äidit vaihtoivat lapsiaan yöksi
Vakauden lisäämiseksi europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen nostaa esiin kansalaisyhteiskunnan vahvistamisen.
- Jos muistellaan arabikevättä tai Turkkia, miten sinne YK tai EU voisi mennä pakolla. Ei ole myöskään soveliasta rahoittaa suoraan poliittisia puolueita ja järjestöjä. Mutta jos tuetaan eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä, jotka tekevät paikallista yhteistyötä, oma demokratia voisi rakentua. Jos oma kansalaisyhteiskunnan taso ei ole riittävän vahva, vallankumoukset eivät auta, kuten arabikevään seuraukset ovat osoittaneet. Vaalien jälkeen ei ole tapahtunutkaan, mitä oli odotettu, Pietikäinen muistuttaa.
Pietikäinen varaisi jopa kiinteän rahan kriisihallintayhteistyöstä, että kansalaisyhteiskuntaa tuettaisiin "peole to people", ihmisten välistä yhteistyötä vaikka prosentin verran.
Pietikäinen nostaa koskettavimpana esimerkkinä Balkanin sodassa naisjärjestöjen toiminnan yli rintamalinjan. Pahimpien serbien vaiheiden jälkeen rintamalinjan yli äidit alkoivat vaihtaa lapsiaan yön ajaksi estääkseen yöpommitukset.
- Naisjärjestöjen viesti oli: sun omat lapset on tuolla rajan toisella puolella. Eli jos pommitat, niin ne ovat omiasi. Mielestäni erittäin koskettava ja järkyttävä esimerkki onnistuneesta kansalaisjärjestötoiminnasta.
Suomikin oli mukana rahoittamassa Lähi-idässä hanketta, jossa väkivaltaiskujen kohteeksi joutuneet perheet Israelissa ja Palestiinassa perustivat oman järjestön: heitä yhdisti läheisten menettäminen ja suru.
- Viesti oli, että sen sijaan että vihataan ja kostetaan, surun pitäisi yhdistää ja tappamisen loppua.
Pietikäinen uskoo, että turvallisuuspolitiikkaan pitäisi kuulua kansalaisjärjestöjen tukeminen. Radiokin on vallankumouksellinen demokratian työkalu. Se on helppo ja halpa.
- Radioyhteydet toimivat epävakailla alueilla helpommin kuin netti. Sudanissa radiolla on ollut iso merkitys ja samoin suurten järvien alueilla Afrikassa.