Kyllä se nyt niin vain on, että me heinolalaismiehet olemme jääneet naisten jalkoihin. Naiset pyörittävät tällä hetkellä Heinolaa.
Torikahvipöydissä miehet kyllä puhuvat paljon, mutta samaan aikaan naiset tekevät. Ja se on ainoastaan hyvä juttu se, sillä nyt pitäjässä on hyvä pöhinä päällä.
Nyt aion puhtaasti sivuttaa luottamuspaikoilla touhuavat naiset ja erotetut kaupunginjohtajat, koska Heinolaa rakennetaan ihan muualla kuin kaupungintalolla.
Heinolaan on onnistuttu saamaan muutamia ennakkoluulottomia voimanaisia, jotka ovat tuoneet kilokaupalle hyvää fiilistä pitäjään. Nämä kaupunkiaan rakastavat naiset ovat kovalla työllä istuttaneet taimia kiviseen ja happamaan maaperään uskoen, että taimet kasvavat ja versovat uutta virtaa sitä kaipaavaan kaupunkiin.
**Heinolassa on nyt paljon uusia **ylpeydenaiheita ja käyntikortteja. Viime kesänä kaupungin omistama Heinolan Siltasaari sai uuden elämän, kun rempseä luokanopettajatar miehensä kanssa kääri hihat ja kunnosti huonoon jamaan ajautuneen saaren kahviloineen.
Kaupungin heitteillä jättämä Harjupaviljonki pääsee myös ihailemaan uutta auringonnousua. Kaksi naista toteutti pitkäaikaisen unelmansa. He kunnostivat merkittävän kulttuurihistoriallisen paviljongin ja perustivat kesäkahvilan kylpyläkaupungin kulta-aikoihin rakennettuun huvilaan.
Nämä naiset tuovat pitäjään kauan kaivattua piristysruisketta ja myös signaalin, että tappia ei ole suinkaan irrotettu veneen pohjasta.
Rohkeudella ja riskien ottamisella syntyy uusia pieniä puroja, jotka yhdessä yhdistyvät yhdeksi isoksi positiivisuuden virraksi. Nämä purojen uomat ovat tähän mennessä pitkälti naisten kaivamia.
Olisiko seuraavaksi miesten vuoro? Monet pelastettavat kiinteistöt odottavat vielä kulttuuritekoja.
**Hyvällä fiiliksellä ja yhteistyöllä **positiivisuuden virrasta saadaan kuohuva ja jylisevä koski, jonka pauhuna kuuluu ja kantaa pitkälle.