Kerro minulle, miten Salpausselän kisat näkyvät Lahden katukuvassa! Näytä minulle lippurivistöt, kisajulisteet ja vanhat valokuvat, jotka silloin joskus, kun villatumppiin, kokkareiksi jäätynyttä lunta saattoi syödä, somistivat jokaisen keskustan kaupan jokikistä näyteikkunaa!
Ilmoita minulle riemusta kiljuen, jos löydät kadulta Salppuririehaa!
Kun et pysty, niin kysyn sinulta, että tiedätkö sinä, milloin purettiin Salpausselän kisojen ja Lahden pyhä liitto, jonka seurauksena kisat siirtyivät Urheilukeskukseen kaupungin jäädessä hytisemään koirankusen kellastamaan keväthankeen?
Muistatko vielä vuodet, jolloin kisat alkoivat keskustasta, jatkuivat läpi Linja-autoaseman liikenneympyrän sekä lipunmyyntikojujen ja nakkikioskien reunustaman Paasikivenkadun yli radan, jolle puuskutti kisajuna aina sinne rankkaan nousuun, josta hiihtäjät katosivat metsän kätköihin.
Muistatko vuodet, jolloin väki ahtautui korkean verkkoaidan taa katsomaan, kun hiihtäjät syöksyivät alas Intiaanikukkulalta hevosenkenkään tai punakotkat ryöpyttivät lunta katsojien silmiin mäkimontussa.
Muistatko aikuiset miehet, jotka könysivät jo auringon pälvittämälle, etelään avautuvalle rinteelle ottamaan pari neuvoa-antavaa kesken viidenkympin hiihdon. Tilanne vaati niitä; Rönningen uhkasi Haku-Veikkoa
Juoksitko sinä villasukissa ja monoissa, nimmarivihot käsissä hiestä höyryävien hiihtäjien perässä, kun nämä kiirehtivät kisa-alueen keskellä sijaitsevaan saunaan.
Kävikö teillä kisavieraita Mikkelistä asti? Poltitko suusi kisamakkaralla tai kaakaomilkalla? Hytisitkö innosta ja vilusta huutaessasi riemusta, kun mäkimonttu pimeni ja raketit suhisivat tähdiksi taivaalle?
Sinä elit ja Salpausselän kisat eli. Kisoista alkoi kevät.
Kaikki nousee, kukoistaa ja kuolee, niin myös Salpausselän kisat. Nyt se on kuollut tapahtuma.
Ensimmäisen kerran kisat kuoli silloin, kun Kankkosen, Kirjosen, Halosen ja Kärkisten veljekset lopettivat aktiiviuransa.
Toisen kerran kisat kuoli, kun laaja ja avoin kisamonttu rakennettiin betonirakennelmien rajaamaksi ahtaaksi kujaksi, jota kansa vaeltaa edestakaisin teuraskarjan lailla. Tuohon sumppuun ei aurinko koskaan paista.
Kolmannen kerran kisat kuoli, kun VIP-vieraista ja sponsoreista tuli tavallista urheilukansaa tärkeämpi!
Neljännen kerran Kisat kuoli, kun suomalainen huipputalviurheilu – perkele, petti kansan ja vielä – saatana, rupesi selittelemään.
Viidennen kerran kisat kuoli, kun koko käsittämättömän suuri, kallis ja pöhöttynyt urheiluorganisaatio pystyi ulostamaan vain yhden pronssimitalin.
Nyt meillä on komeat kuoret ja tyhjä sielu. Urheilukeskus on kuin suuri järvi, jonka ulapalla valkojoutsen huutaa pahimmassa tapauksessa viimeisen laulunsa vuonna 2017.
Salpausselän kisojen isä Tahko Pihkala on kuollut sekä Suomen sinivalkoinen ääni. Presidentti Urho Kekkonen on kuollut. Kisat ovat kuolleet - Che elää - ja uskoni siihen, että kuoleman jälkeen voi olla elämää!